Kaavailuja

Mies kävi tänään hiukan hakemassa tavaroitaan, paino sanalla hiukan... Hän koppasi mukaansa pienen pahvilaatikollisen sekalaista sälää. Tavaraa, minkä olin vielä löytänyt olohuoneesta viereksimästä ja latonut laatikkoon; tuikkukippoa, kastekynttilää, viiriä, shakki-kirjaa... sen sellaista pikku-tilpehööriä. Niin ja kourallisen... en dollareita, vaan ruåtsinkruunuja, jotka olivat yhteen kippoon unohtuneet ajelehtimaan Ruotsin reissulta, jonka Mies teki reilusti yli vuosi sitten. Olin laittanut kruunut pieneen minigrip-pussiin päällimmäiseksi eteisessä avoinaisena noutajaansa odottavaan lootaan. Kissat ovat ilmeisesti suunnitelleet lomamatkaa (tai pakomatkaa) Svealandiaan, sillä tuo kruunupussi löytyi yhtenä päivänä keskeltä eteisen lattiaa! ;)

Mutta palatakseni asiaan... Onneksi ostin taannoin oman, uuden digiboxin, nimittäin Mies vei tänään mennessään myös boxin, samaten imurin viemästä siivouskomerosta tilaa. Ja metritolkut johtoja. Vaikka vielähän piuhoja jäi minullekin: 2 scarttia ja 3 antennijohtoa. Kaikki eri mittaisia, kaikki yhtä joutilaita; eivät silti kelvanneet Miehelle. Mitä hittoa minä niillä teen?! Eihän minulla ole edes teknisiä vehkeitä noihin kaikkiin johtoihin!

No, sentään vähän jotain ylimääräistä painolastia poistui Kodistani. Ja siitäkös minä sitten innostuin! Sain sisustuskärpäsen pureman, ja pahemman laatuisen sittenkin... Uudistin hiukkasen olohuoneen ilmettä: järjestelin mm. kirjat uuteen uskoon - mutta aakkostamisesta en silti luovu! ;) - ja vaihtelin muutenkin tavaroita järkevämpiin paikkoihin; itseasiassa muutamat jutut hakevat vieläkin paikkaansa...

Silmittelin sohvan raakkiani, ja yritin tehdä päätöstä. Ostaako uusi vai uudistaako sohva vain uudella päällisellä? Uusi on aina uusi, mutta toisaalta en jaksaisi lähteä marhaamaan liikkeestä toiseen ja etsimään täydellistä sohvaa. Siis siinä mielessä täydellistä, että malli miellyttää, kangas kestää eläimellistä menoa, materiaali on helppo puhdistaa, sohva on riittävän pehmeä, mutta ei liian upottava, hinta on kohtuullinen... ja... ja...

Toisaalta taas pelkästään nuhvaantunut, ehkä hiukan kärsinyt ulkonäkö (kiitos kissat!) ei mielestäni tuntunut riittävän suurelta syyltä vaihtaa uudempaan ja trendikkäämpään sohvaan. Kun sohvavanhus on kuitenkin muuten toimiva ja siitä saa tarvittaessa varavuoteenkin vieraille.

Kotvasen vatkattuani vaihtoehtoja ees ja taas päädyin ihan vain huvikseni ottamaan sohvan strategiset mitat ylös... Sitten syöksyin vaatehuoneeseen ja pengoin läpikotaisin "aarrearkkuni" - jättimäisen pahvilaatikon, jonne olen säilönyt lankoja... kankaita... vaatteenriepuja, joille vielä koittaa uusi elämä uusiokäytössä - josko kässylootastani löytyisi jotain varteenotettavaa vaihtoehtoa sohvan pikauudistamiseen. Ja löytyihän sieltä jotain, ehkä.

Tosin, jos ja kun tarpeet riittävät sohvanpäälliseen ja saan sen vieläpä kunnialla kursittua kasaan, tarkoittaa se auttamatta sitä, että myös verhot menevät olohuoneesta uusiksi... Näinköhän tuo mattokaan enää istuu uuteen, pirteämpään sohvaan?! Ja seuraavaksi varmaan tapetitkin näyttävät tylsiltä, ellei jopa kellastuneilta & ikäkuluilta...

Mutta yksi asia kerrallaan! Katsotaan nyt ensin, saanko loihdittua sohvan kaavat paperille... että voin sitten sommitella noita materiaaleja ja varmistaa niiden riittävyyden... Epäilemättä siinä samalla kypsyttelen muitakin ideoita, miten saisin pikkuvaivalla ja pikkurahalla Kotiini uutta ilmettä. Siitä se lähtee, uusi vuosi, uusi elämä! ;)