Näytetään tekstit, joissa on tunniste TV. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TV. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. tammikuuta 2009

Kolmas sunnuntai

Loppiainen on käynnistynyt rennon raukeissa merkeissä, ainakin minun osaltani. Pihalta kuuluu ankaraa matontamppauksen läiskettä... Mitä ihmettä?! Siivoaako joku jo tähän aikaan aamusta (kello hätinä 10) joulun jälkiä noin tarmokkaasti pois?! Ja pyhäpäivänä! No, minun ei ainakaan tarvitse joulua siivota kaappiin, kun en sitä ihmeemmin laittanutkaan; ei joulukoristeita, ei kuusta, ei joulumattoja, ei jouluverhoja...

Kuusen & koristeet hylkäsin ihan eläimellisistä syistä: kattimukset olisivat varmasti keksineet kuusen koristeille ja muillekin paljon paremmat ja enempi heidän silmäänsä miellyttävät paikat, joten EI. En myöskään ole koskaan ollut sitä rotua, joka vaihtaa Kotiin joulumatot, jouluverhot jne. - olen aivan liian mukavuudenhaluinen ryhtyäkseni moiseen puljaamiseen vain parin viikon ajanjakson vuoksi! No, en kyllä vaihda kesä-/talviverhojakaan, vaan verhot vaihtuvat vasta siinä vaiheessa, kun Koti kaipaa oikeasti uutta ilmettä - pysyvästi... tai ainakin siihen asti kunnes sisustuskärpänen puraisee jälleen! ;)

Ajantajuni on viety rajusti hämäränrajamaille - kiitos näiden monituisten pyhien ja vapaapäivien! Uudenvuoden aattona minusta tuntui perjantailta, ja uudenvuodenpäivä puolestaan... ei lauantailta, vaan sunnuntailta, koska seuraavana päivänä piti mennä töihin... Viikonloppu sentään meni ihan normaalin tuntuisesti, mutta tänäänkin tuntuu ihan sunnuntailta, jo kolmatta päivää peräkkäin... ;)

Uuden uutukaiset sarjat eilen tölössä eivät oikein innostaneet. Kotimainen Helppo elämä jäi jotenkin pliisuksi, vaikka alkuasetelma ainakin mainoksen perusteella oli mielenkiintoinen. Life puolestaan yritti olla nokkela, Dr.House-maisella tavalla omalaatuinen ja ties mitä muuta, mutta olen nähnyt monta monituista (poliisi)sarjaa, jotka peittoavat Lifen mennen-tullen. Ja Fringe oli kaikessa scifiydessään vain liian kummallinen, sekä toi liian vahvasti mieleen Minority Report -leffan.

Jokaisessa em. sarjassa oli yksi ja sama puute. Ensimmäisen jakson pitää olla yhtä aikaa paljastava ja salamyhkäinen... Juuri sopivassa suhteessa, niin että katsoja pääsee kartalle keskeisistä hahmoista ja tapahtumista, mutta niitä paljastetaan vain sen verran, että katsojan on pakko vaivautua toisenkin kerran ruudun ääreen. Missään eilisistä sarjoista ei ollut tuollaista koukkua, joten eipä ole vieläkään löytynyt Täydellisten naisten voittanutta, tai edes sellaista, joka pääsisi samaan kastiin eli pakko katsoa -kategoriaan.

Mutta sentään tölön ei-niin-nautittavien sarjojen lomassa sain Miehen villapaidan hihan etenemään vajaat 10 cm, kokonaispituus hihalla on nyt hiukan alle 30 cm. Silmämääräisesti arvioituna hihan pituus ehkä nippa-nappa peittää Miehen hauiksen, kas kun pitkällä miehellä on pitkät kädetkin... Eli vielä on hyvän matkaa silmukoitavaa jäljellä, ennen kuin vasta toinen hiha on valmis!

Kuten kuvasta näkyy, teen hihan hiukan poikkeuksellisesti, Miehen nimenomaisesta pyynnöstä: en aloittanut hihaa ranteesta lähtien, vaan neulon hihan kiinni muuten jo valmiiseen työhön, kun Mies halusi mahdollisimman saumatonta jälkeä... Ei sen hihan neulominen noin päin ole varsinaisesti konstikkaampaa, mutta raskaampaa ainakin, onhan käsissäni koko villapaidan massa, kun neulon hihoja.

Minun piti vaihtaa ainakin toistaiseksi pyöröpuikko sukkapuikkoihin, sillä hihan kavennusten vuoksi pyöröpuikko alkoi käydä liian pitkäksi. Eikä minulla tietenkään ole sopivan mittaista pyöröpuikkoa tähän hommaan, kaikki ovat siimapituudeltaan joko liian pitkiä tai sitten pätkiä.

Tänään varmaankin tämä neulesavotta jatkuu, pitäähän Kahlekunikaan / Köysimiehen paita saada valmiiksi, että pöytä puhdistuu tältäkin osin!