Jatkoaika

Taannoin raportoin Wanhan Rouwan määräaikaiskatsastuksesta ja hylkypäätöksestä, joka kenties ei ollut äärimmäisen suuri yllätys allekirjoittaneelle. Hylky tuli heti tuoreeltaan myös ohimennen puheeksi Automiehen, Myyn aviomiehen, kanssa. Automies halusi ihan vain mielenkiinnosta vilkaista vikalistaa. Ja pelkkä vilkaisu sai hänet pyörittelemään silmiään ja hymähtelemään.

Automies nimittäin rohkeni epäillä, että minulla oli ollut sangen huonoa tuuria joutuessani Wanhan Rouwan kanssa pilkuntarkkana ja virkaintoisena tunnetun katsastusmies Nuivalaisen kynsiin. Ja että katsastusmies Nuivalainen oli ehkä tullut tehneeksi kärpäsestä härkäsen antaessaan ymmärtää, että ruostevauriot ikäkulun peltilehmäni alustassa ovat sikäli työläät laittaa, että olisi silkkaa ajan, rahan ja energian haaskausta yrittää saattaa Wanha Rouwa ajokuntoiseksi. Joten saadakseen tälle vahvalle uskolleen vahvistusta ja kiitoksena Myyn tyttären kissoille tarjoamastani tilapäiskodista Automies lupasi vilkaista Wanhaa Rouwaa ja arvioida, oliko katsastusmies Nuivalainen todellakin sortunut karkeaan liioitteluun antaessaan tylyn tuomionsa Wanhan Rouwan ruostevaurioista.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että vilkaisu Wanhan Rouwan alustaan osoitti Automiehen epäilyksen osuneen naulan kantaan; viat eivät olleetkaan ihan niin mittavat kuin mitä katsastusmies Nuivalainen oli esittänyt. Mutta se täytyy sanoa, että viat kyllä yllättivät Automiehen - ne nimittäin löytyivät täysin eri puolelta autoa kuin mitä "hemmetin hyvään hylkykorttiin" (kuten Automies asian ilmaisi) oli präntätty! "Vasemmanpuoleinen pitkittäiskotelo" tarkoittikin käytännössä oikeanpuoleista ja niin edespäin. Mikä näitä ns. viranomaisia vaivaa, kun vasemman erottaminen oikeasta on niin perin juurin haasteellista?! ;) Nimittäin vastahan minulla oli kohtaaminen Kissalan poikien kanssa, ja tuolloin toinen koppalakki joutui hyvän tovin miettimään, kumpi silmä Wanhalta Rouwalta olikaan himmennyt, kun huomautti asiasta ystävällismieleisesti minulle.

No, Automies laittoi Rouwan kuntoon viikonlopun aikana, vikojen korjaamisen lisäksi puunasi ja puleerasi sekä sisältä että ulkoa. Karauttipa vielä jälkitarkastukseenkin eilen minun tietämättäni, perusteli vain jälkeen päin, että jos uusintakatselmuksessa olisi herännyt vielä jotain kysymyksiä korjauksista, hänen olisi ollut helpompi selittää tehdyt toimenpiteet katsastusmiehelle kuin minun. Mikä oli epäilemättä viisas ratkaisu, minä kun olen täyttäymmärrystä vailla mitä tulee autoihin tai niille tehtäviin korjaustoimiin! ;)

Vaikka Rouwa saikin katsastusleiman myötä jatkoaikaa taipaleelleen ainakin seuraavaan katsastukseen asti eli noin vuoden verran (ellei mitään uutta vaivaa ilmene), on minun ennemmin tai myöhemmin ratkaistava, jatkuuko matkani Rouwan kanssa koko tulevan vuoden vai olisko yksi vaihtoehto lähteä eri teille, myydä Rouwa syksyn tullen, kun työtkin loppuvat. Eihän ikäkulusta peltilehmän raakista varmasti kummoisia summia saisi nyt katsastettunakaan lypsettyä, mutta olisipahan yksi rahareikä vähemmän, jos tai kun sattuu käymään niin kurjasti, että valtion leivän loputtua päädyn kortiston koristeeksi. Ja koska juuri ennen katsastusta pulitin sievoisen summan sekä liikennevakuutukseen että ajoneuvoveroon, joista kummastakaan ei siis tarvitse huolehtia ennen kuin syksy saa, voin rauhassa puntaroida Wanhan Rouwan kohtaloa.

Kieltämättä kutkuttavalta tuntuisi jatkaa yllätyksientäyteistä taivaltani Wanhan Rouwan kanssa. Nimittäin Rouwa on rekisteröity v. 1990, joten tuleva vuosi 2010 - jos luoja & katsastusmies suovat - on Wanhalle Rouwalle juhlavuosi. Joten kuka tietää, voisinhan juhlan kunniaksi vaikka tarjota Rouwalle voiteluaineet, että koneisto jaksaa edelleen kehrätä... niin, ja minun olisi ehdottomasti etsittävä ajovaloahivelevän komea huoltomies rassaamaan sitä konetta... ;-D

No, päädynpä mihin ratkaisuun tahansa, en aio hylätä suunnitelmaani työmatkapyöräilystä, varmasti se fillarointikin maistunee makoisammalta nyt, kun sitä ei tarvitsekaan tehdä ihan pelkästään olosuhteiden pakosta! Yhtä järkähtämättömästi aion pysyä myös ekotehoilu-päätöksessäni eli pitää autoilut minimissä. Vaikka Rouwan matkanteko jatkuukin, hurauttelen Rouwan kyydissä pitäjille vain tarpeen vaatiessa. Tosin vaikuttaa vahvasti siltä, että sitä tarvetta ilmenee kyllä, kenties yhä enenevässä määrin, nyt kun riiustelu Pellavapään kanssa on saanut ihan uudet ulottuvuudet... :) Mutta se onkin sitten jo ihan eri tarina!