Vihdoin ja viimein pääsin avaamaan fillarointikauden! Keli ei valitettavasti ollut mitä parhain, sillä aurinko ei paistanut, mutta sentään taivas ei työntänyt alas mitään - vodaa tai räntää siis. Joten päätin aamupäivällä polkaista lähimpään markettiin (4 - 5 km yhteen suuntaan) ikään kuin suorittaakseni pienimuotoisen lämmittelyajon ennen kuin fillarointi toden teolla pyörähtäisi käyntiin tänä vuonna.
Vaikka eipä silti, Helkamani satula on todella hyvin muotoiltu ja pehmustettu, siitä ei jää perinteistä satulan kuvaa persauksiin ensimmäisten fillarointien jälkeen :) Lämmittelyajon tarkoituksena ei siis ollutkaan totuttaa haaruksia ja pakaralihaksia satulassa istumiseen, vaan jalkojen lihaksia polkemiseen. Polkeminen kun epäilemättä käy hiukan eri tavalla ja mahdollisesti jopa hiukan eri lihaksiin kuin esim. kitkaravilenkit, joita olen tähän asti harrastanut, joten kinttuparkanihan voisivat vallan kangistua ja jäykistyä tunnollisista jälkivenyttelyistä huolimatta, jos huitaisisin ensipolkaisulla esim. töihin ja takaisin (13 km/siivu)...
Jo parin polkaisun jälkeen huomasin saman kuin lukuisia kertoja aiemminkin hypättyäni Helkaman selkään: pyörä kulki kuin unelma, se vaan lähti viemään aikamoista haipakkaa... Vaikka minulla ei sinänsä kiire ollutkaan. Ja vaikka olisi pitänyt pitää järki päässä ja aloittaa riittävän rauhallisesti. Nimittäin kaurapuurokäyttöinen moottori ei toki yleensä ulvahtele kiihdytettäessä vauhtia, mutta reisilihaksistoni miltei alkoi jo kiljahdella hoosiannaa liian äkkinäisen rasituksen johdosta. Vaan onneksi reitilleni sattui juuri parahiksi siivu loivaa alamäkeä, jonka myötä soin jalkaparoilleni hengähdys- ja palautumistauon rullailemalla rennon letkeästi mäkeä alas. Loppumatkaa marketille rytmittivätkin sitten pari isoa risteystä, joten vauhti pysyi kohtuuden rajoissa. Ja kotimatka huolimatta muutaman kilon lisäpainosta repussa sujui yhtä kitkattomasti ja vauhdikkaasti.
Fillarointi teki selvästi terää minulle, niin henkisesti kuin fyysisestikin. En muistanutkaan, miten euforinen olo voi olla pyöräpyrähdyksen jälkeen! Toisaalta olin hiukan väsynyt, toisaalta taas tunsin itseni ylivertaisen energiseksi ja iloiseksi. Tunnustan, jäin heti koukkuun tähän kokonaisvaltaiseen, hyvään fiilikseen; lisää tätä ja mahdollisimman äkkiä!! :)
5 kommenttia:
Onneksi olkoon! En epäile hetkeäkään hyvää oloasi!
Mä muuten tajusin kysyä siellä uudessa työpaikassani, että saako siellä huollettua fillarin ja sain myöntävän vastauksen. Edullisestikin kuulemma. Tarvii viedä lähiaikoina.
Pirteää pääsiäisen odottelua! :D
Huomenet Stansta!
Juuh, kyllä se oli vallankin erikoislaatuinen hyvänolon tunne, ihan eri kaliiberia kuin mitä kävelylenkeistä saa. Enkä vieläkään ole keksinyt, mistä se johtuu... JOhtuuko kaikki vain uutuuden viehätyksestä, kun en ole pitkään aikaan päässyt poljeksimaan? Vai onko fyysinen rasitus kovempi (syke korkeampi)?? Vai jotain ihan muuta...?
Ja kiitos Stansta, kyllä tästä sai ihan uudenlaista potkua & virtaa pääsiäisen odotteluunkin! :)
Täällä kanssa alkaa fillarikelit olemaan ja kohta puoleen onkin tarkoitus saada täälläkin kausi käyntiin.
Voi ittelläkin ottaa reisiparat hoosiannaa, kunnes taas tottuu pyöräilyn iloihin.
Vaude, onnittelut loistavasta fillarifiiliksestä! Kunpa saisin minäkin itsestäni irti sen verran, että ottaisin fillarin alleni, työmatkakin olisi just passeli... Mutta ainakin mä kävelen joka aamu bussiin ja työpaikalle, enkä mene omalla autolla (no ei ole kyllä korttiakaan...) Onhan sekin kai jotain! :)
Liikunta sysää muodossa kuin muodossa endorfiinit liikkeelle! : ) Minulle juokseminen tekee ilmeisesti kuin saman kuin sinulle fillarointi; tulee sellainen ihana vapauden tunne, jossa kävely (niin ihanaa ja kuntoa kasvattavaa kuin se onkin) jää kakkoseksi liikunnallisesti ajatellen... ; )
Ihanaa kevättä, pääsiäistä ja fillarointikelejä! : )
Lähetä kommentti