sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Katsastus

Käytin Wanhan Rouwan katsastuksessa perjantaina. Olen joka vuosi passaillut aikaa tarkoituksellisesti mahdollisimman lähelle maaliskuun 30. päivää - mikä on Wanhan Rouwan rekisteröintipäivä ja siis viimeinen, oikea-aikainen katsastuspäivä. Niin tein nytkin varatessani netistä aikaa - ihan vain siltä varalta, että katsastuksessa sattuisi tulemaan hylky, muttei sentään ajokieltoa, niin minulla olisi tasan 1 kk aikaa ajella vielä ja miettiä samalla, miten toimia mahdollisen hylkäyspäätöksen tultua... Siis ratkaista, kannattaako ikäkulun auton laittoon alkaa tärvätä tuntitolkkuja aikaa ja tukuttain seteleitä, jotta sen saa hyväksyttävään kuntoon?

Nuo japanilaiset peltilehmät ovat vähän kummia kapineita. Tekniikka ei suinkaan ole ensimmäisiä asioita, joka alkaa iän karttuessa pettää, vaan heikoimmaksi lenkiksi osoittautuu useimmiten alusta ja kori, jotka ruoste raiskaa pikemmin kuin vaihteisto tai moottori laukeaa.

Kori ja alustahan ne koituivat Wanhan Rouwankin kohtaloksi. Nimittäin katsastuksesta tuli hylätty, alustassa ja korissa on ruostevaurioita 5 eri kohdassa, ja ne on laitettava kuntoon. Toki listalla oli muutakin "pikkuvikaa", mutta nuo olivat ne merkittävimmät korjaamisen kannalta, siis aikavimmat ja myös hintavimmat, jopa minä autoista-mitään-ymmärtämättömänä ihmisenä käsitän sen. Onnekseni nuiva katsastusmies ei kuitenkaan paiskannut kaiken päälle välitöntä ajokieltoa, vaan antoi minulle suopeasti sen kuukauden aikaa miettiä, miten menettelen Rouwan kanssa.

En suinkaan ajellut raskain mielin kotiin katsastuksesta. En noitunut, en sadatellut, en lasketellut ärräpäitä - en edes hiljaa mielessäni, sillä mitä se olisi enää auttanut, ei räävitön kiroilu olisi muuttanut ainakaan katsastustulosta toiseksi, korkeintaan se olisi muuttanut naamani väriä sävystä kalkkilaivankapteenin valkoinen sävyyn raivokkaan punainen ;) Sitäpaitsi tuomio oli toisaalta helpotus. Olinhan jo alitajuisesti ymmärtänyt viimeaikaisten pikkuvikojen tiimoilta, että Wanha Rouwa on tulossa tiensä päähän, että olisi vain ajan kysymys, milloinka se viimeinen maili ajetaan.

Päätös kypsyi kotimatkalla. Ajelen vielä parisen viikkoa Rouwalla, juuri sen ajan, kun saa / voi käyttää nyt alla olevia talvirenkaita, ettei minun tarvitse alkaa renkaanvaihto-operaatioon, joka tässä tilanteessa olisi täydellistä ajan ja energian haaskausta.

Onni onnettomuudessa, että tämä katsastus ajoittui juuri tähän vuodenaikaan, kun talven selkä on taittumaan päin, lumet kaikkoamassa ja kevät on puhkeamaisillaan täyteen teräänsä. Nimittäin viikon-parin kuluessa on varmasti jopa meidän leveyspiireillämme vallankin siedettävät kelit esim. fillarointiin. Joten tämän pariviikkoisen aikana, ennen kuin ajan Wanhan Rouwan silmissäni siintävälle viimeiselle parkkipaikalleen, kaivan esiin naftaliinista fillarini, Uskollisen Helkaman. Täytän renkaat ja tsekkaan, että ketjut ovat hyvässä öljyssä jne. Ja tietenkin suoritan pienet lämmittelyajot ennen kuin valjastan Uljaan Kaksipyöräiseni aktiivikäyttöön.

Mitä enemmän mietin tätä hylkyä, sitä enemmän se alkaa tuntua hyvältä, positiiviselta käänteeltä. Olin nimittäin jo muutenkin vakavasti harkinnut työmatkafillaroinnin aloittamista tänä keväänä/kesänä, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nyt minulla ei ole mitään syytä jättää toteuttamatta aikeitani! :) Työmatkafillarointi on mitä mainiointa hyötyliikuntaa, ja kuntoni epäilemättä kasvaa kohisten, mitä pidemmälle kevät etenee ja mitä lähemmäs kesää päästään. Vaan mikä parasta: enää ei pala rahaa bensaan, moottoriöljyihin, renkaisiin, autovakuutuksiin, ajoneuvoveroihin tai mystillisten pikkuvikojen laittoon!

Kyllä vaan, kaikella on sittenkin tarkoituksensa! :)

4 kommenttia:

Stansta kirjoitti...

Hieno päätös, mielestäni!

Itse olen aikoja sitten (kolme vuotta) hylännyt autoni ja siirtynyt käyttämään julkisia kulkuvälineitä. Tein sen mm. juuri noiden rahallisten menojen vuoksi sekä siksi, että täällä missä asun, on parkkipaikat aina kiven alla.

Polkupyöräni ovat olleet käyttämättöminä jo vuosia (sattuneesta syystä..) ja olen juuri mietiskellyt mitä toisen huoltaminen ihan liikkeessä maksaisi. Pitäisi ottaa selvää. Pöyrällä hujauttaisin uuteen työpaikkaani muutamassa minuutissa tiistaista lähtien...

Hyviä pyöräilykelejä toivotellen!

Neiti F. kirjoitti...

Joo, hieno & hyödyllinen päätös tosiaan! Jospa se kevätkin (ja ne pyöräilykelit...) tulisi vihdoin kunnolla, johan huhtikuukin on ihan ovella. Täällä meillä ainakin oli tässä viikonloppuna kunnon takatalvi lumisateineen.

Ja kivaa alkanutta viikkoa joka tapauksessa!

Carita kirjoitti...

Minä en noita peltilehmiä ole harrastanut koskaan.Julkisia kulkuneuvoja käytän aina. Mutta mikään ei voita pyörällä menemistä.Olen jo ehkä n. 10-vuotta pääsääntöisesti kulkenut pyörällä kesät ja talvet. Paljon näkee matkan varrelta ja pysähtyä voi melkein mihin vain. Pyöräillen saa hyvin peruskuntoa pidettyä.

Nerikah kirjoitti...

Tervehdys ladyt!

Ehdin jo naputtaa seuraavan postauksen fillarointikauden avauksesta, mutta tulin vielä heittämään pari kommenttia tämän otsikon alle...

Automies (Myyn aviomies) lupasi tsekata Wanhan Rouwan viat kiitoksena siitä, että olen urhoollisesti huoltanut Myyn tyttären kissoja muutaman viikon ajan. Jos Rouwan tilanne ei ole vallan toivoton, Automies lupasi myös laittaa automobilokseni kuntoon...

En ole täysin varma, mitä teen Rouwan suhteen, vaikka se olisi laitettavissa ihan pikkuisilla toimenpiteillä kuntoon. Ehkä silti harkitsen vakavasti Rouwasta luopumista, kyllähän se nielee aika kiitettävällä tavalla euroja, vaikkei varsinaista laittoa olisikaan heti tiedossa... (vakuutukset, bensa, renkaat, öljyt jne jne).

Ja toisaalta, kun tietää auton olevan käytettävissä, sitä on vaan niin laiskÄH... mukavuudenhaluinen, että turvautuu ennemmin hevosvoimiin kuin kaurapuuromoottoriin.