Katsastus

Käytin Wanhan Rouwan katsastuksessa perjantaina. Olen joka vuosi passaillut aikaa tarkoituksellisesti mahdollisimman lähelle maaliskuun 30. päivää - mikä on Wanhan Rouwan rekisteröintipäivä ja siis viimeinen, oikea-aikainen katsastuspäivä. Niin tein nytkin varatessani netistä aikaa - ihan vain siltä varalta, että katsastuksessa sattuisi tulemaan hylky, muttei sentään ajokieltoa, niin minulla olisi tasan 1 kk aikaa ajella vielä ja miettiä samalla, miten toimia mahdollisen hylkäyspäätöksen tultua... Siis ratkaista, kannattaako ikäkulun auton laittoon alkaa tärvätä tuntitolkkuja aikaa ja tukuttain seteleitä, jotta sen saa hyväksyttävään kuntoon?

Nuo japanilaiset peltilehmät ovat vähän kummia kapineita. Tekniikka ei suinkaan ole ensimmäisiä asioita, joka alkaa iän karttuessa pettää, vaan heikoimmaksi lenkiksi osoittautuu useimmiten alusta ja kori, jotka ruoste raiskaa pikemmin kuin vaihteisto tai moottori laukeaa.

Kori ja alustahan ne koituivat Wanhan Rouwankin kohtaloksi. Nimittäin katsastuksesta tuli hylätty, alustassa ja korissa on ruostevaurioita 5 eri kohdassa, ja ne on laitettava kuntoon. Toki listalla oli muutakin "pikkuvikaa", mutta nuo olivat ne merkittävimmät korjaamisen kannalta, siis aikavimmat ja myös hintavimmat, jopa minä autoista-mitään-ymmärtämättömänä ihmisenä käsitän sen. Onnekseni nuiva katsastusmies ei kuitenkaan paiskannut kaiken päälle välitöntä ajokieltoa, vaan antoi minulle suopeasti sen kuukauden aikaa miettiä, miten menettelen Rouwan kanssa.

En suinkaan ajellut raskain mielin kotiin katsastuksesta. En noitunut, en sadatellut, en lasketellut ärräpäitä - en edes hiljaa mielessäni, sillä mitä se olisi enää auttanut, ei räävitön kiroilu olisi muuttanut ainakaan katsastustulosta toiseksi, korkeintaan se olisi muuttanut naamani väriä sävystä kalkkilaivankapteenin valkoinen sävyyn raivokkaan punainen ;) Sitäpaitsi tuomio oli toisaalta helpotus. Olinhan jo alitajuisesti ymmärtänyt viimeaikaisten pikkuvikojen tiimoilta, että Wanha Rouwa on tulossa tiensä päähän, että olisi vain ajan kysymys, milloinka se viimeinen maili ajetaan.

Päätös kypsyi kotimatkalla. Ajelen vielä parisen viikkoa Rouwalla, juuri sen ajan, kun saa / voi käyttää nyt alla olevia talvirenkaita, ettei minun tarvitse alkaa renkaanvaihto-operaatioon, joka tässä tilanteessa olisi täydellistä ajan ja energian haaskausta.

Onni onnettomuudessa, että tämä katsastus ajoittui juuri tähän vuodenaikaan, kun talven selkä on taittumaan päin, lumet kaikkoamassa ja kevät on puhkeamaisillaan täyteen teräänsä. Nimittäin viikon-parin kuluessa on varmasti jopa meidän leveyspiireillämme vallankin siedettävät kelit esim. fillarointiin. Joten tämän pariviikkoisen aikana, ennen kuin ajan Wanhan Rouwan silmissäni siintävälle viimeiselle parkkipaikalleen, kaivan esiin naftaliinista fillarini, Uskollisen Helkaman. Täytän renkaat ja tsekkaan, että ketjut ovat hyvässä öljyssä jne. Ja tietenkin suoritan pienet lämmittelyajot ennen kuin valjastan Uljaan Kaksipyöräiseni aktiivikäyttöön.

Mitä enemmän mietin tätä hylkyä, sitä enemmän se alkaa tuntua hyvältä, positiiviselta käänteeltä. Olin nimittäin jo muutenkin vakavasti harkinnut työmatkafillaroinnin aloittamista tänä keväänä/kesänä, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nyt minulla ei ole mitään syytä jättää toteuttamatta aikeitani! :) Työmatkafillarointi on mitä mainiointa hyötyliikuntaa, ja kuntoni epäilemättä kasvaa kohisten, mitä pidemmälle kevät etenee ja mitä lähemmäs kesää päästään. Vaan mikä parasta: enää ei pala rahaa bensaan, moottoriöljyihin, renkaisiin, autovakuutuksiin, ajoneuvoveroihin tai mystillisten pikkuvikojen laittoon!

Kyllä vaan, kaikella on sittenkin tarkoituksensa! :)