Kattilani koko on tuplaantunut, huushollissani vilistää nyt 4 viiksiniekkaa. Ei, en ole hyvää vauhtia tulossa hulluksi kissamummoksi (vielä) ;) tämä on täysin tilapäinen ratkaisu. Nimittäin erinäisten tapahtumien johdosta Myyn tyttärellä oli akuutti hätä löytää kissoilleen evakkopaikka, joten lupauduin ottamaan kattimukset hoiviini pariksi viikoksi. Sivumennen sanoen olisin joutunut todella turhauttavaan ja tuloksettomaan etsintäsavottaan, jos olisin yrittänyt kaivaa sydämestäni kivettyneen ja kovettuneen pikkupläntin, minkä nojalla olisin kieltäytynyt ojentamasta auttavaa kättäni, varsinkin kun on kissoista kyse, mutta muutenkin. Joten eilen sitten kissavieraat saapuivat.
Tunnelma oli vähintäänkin jännittyneen latautunut, niin meillä orjilla kuin kaikilla viiksiniekoillakin. Toinen, kovasti Pirpanan näköinen uroskissa painui ensitöikseen makuuhuoneeseen sängyn alle, missä Neiti Söpö oli jo murjottamassa; likka oli pujahtanut sinne heti, kun kuuli vieraiden tulon. Molemmat kissat tuijottivat toisiaan järkähtämättömästi silmiin, mutta tilanteessa ei sentään ollut orastavia kissatappelun merkkejä ilmassa (ei sähinää, suhinaa, murinaa tai aggressiivista käpälöintiä tms). Vaikka Neiti Söpö lähtikin jonkin ajan kuluttua liikekannalle, pysytteli Pirpana-Look-Alike tiukasti sängyn alla koko illan.
Vasta yön pimeinä tunteina herra lähti tutustumisretkelle. Ai että mistäkö minä sen tiedän? Havahduin hereille jossain vaiheessa yötä, ja näin unisten silmieni raosta Look-Aliken pamppailemassa makuuhuoneessa... Ja kyllä. Se nimenomaan oli Mr. Look-Alike, ei Pirpana, on jätkillä sen verran kokoeroa, että sen erottaa jopa puolipimeässä, kun Pirpana on vielä ... no, ei nyt ihan pentu, mutta "teini" kuitenkin!
Toinen tulokas, Neiti Rämäpää, oli huomattavasti uteliaampi tutustumaan uuteen kortteeriinsa. Joskaan kissaneiti ei innokkuudessaan silti yltänyt Pirpanan tasolle, jätkä kun olisi suin päin syöksynyt tekemään tuttavuutta molempien vierailevien tähtien kanssa heti näiden saavuttua.
Ainakaan toistaiseksi ilmassa ei ole leijunut kattistrofin aineksia, pieniä suhinoita tai murinoita lukuunottamatta yhteiselo on lähtenyt käyntiin mallikkaasti, ja jäätävän jännittynyt tunnelmakin on sulamaan päin. Mr. Look-Alike ja Neiti Rämäpää lienevät vielä hiukan vieraskoreita - Myyn tytär sanoi, että kissansa ovat mestareita saamaan kaikenlaisia kuningasideoita - joten voihan se olla, että tässä parin viikon mittaan on yhä enenevässä määrin luvassa vilinää, vilskettä pienten tassujen... :)
2 kommenttia:
:D Onnea kattistrofiaan, veikkaan tiedossa olevan vauhtia ja vaaratilanteita kokonaisen kirjan täydeltä.
Kiitos, capri! Alkaa tuo yhteiselo pikkuhiljaa luonnata entistä sujuvammin...
Mr. Look-Alike on kovin ujopiimä luonteeltaan, mutta uskaltautui jo eilen illalla suht vapautuneesti tutustua uuteen kortteeriinsa.
Ja Neiti Rämäpää opettanee omille tassukkailleni pari jippoa... Sunnuntaiaamuna esim. likka löytyi keittiön seinään ruuvatulta hyllyltä keikkumasta, oli loikannut sinne mitä ilmeisimmin pöydältä - temppu, jota Pirpana tai Neiti Söpö ei ole vielä älynneet toteuttaa... :)
Varmasti jos jotain aivan kattistrofaalista tapahtuu, raportoin siitä täälläkin!
Lähetä kommentti