Vappupäivä

Vappupäivä valkeni sangen valoisana. Ihan kirjaimellisesti. Ihan miltä kantilta katsottuna tahansa. Aurinko armas paistaa herttaisesti, kenties jopa lämmittääkin hiukan - toisin kuin eilen, kun jokin kumma pikkupuhuri leikkasi tuon lämpövaikutuksen olemattomaksi. Paitsi sää, myös oloni on valoisa ...ja virkeä, eivätkä tukanjuuret ole kipeinä! :) Vietin nimittäin ehkä tylsimmän vappuaaton ever.

Tulin nuutuneena iltavuorosta kotiin. Huuhtoakseni kurkkuani kaihertavat paperipölyt pois korkkasin Golden Capin Blackin. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että tuo yksi musta tölkki oli osoittautuva "kahdeksi siideriksi": ensimmäiseksi ja viimeiseksi tänä vappuaattona ;) Siemailin tuota uuden uutukaista kuplajuomaa sangen verkkaisaan tahtiin ja päätin samalla katsoa digiboxille tallentamaani leffaa. Tölkki tyhjeni, ja niin tyhjeni virta minustakin, nahkalaput valahtivat silmilleni tämän tästä. Torkahdettuani kolmannen kerran parin replan jälkeen, ymmärsin viimein luovuttaa ja hinata luuni sohvalta makuuhuoneen puolelle. Onko minusta tullut tylsä vai vain vanha?!

Vappupäivän aamuni on sujunut raukeissa tunnelmissa. Pirpana yritti pikkupeijoonin tarmokkuudella raastaa minua jalkeille jo 6.30; taputteli tassulla, hurisi ynnä purisi korvani juuressa ja hieroi poskeaan omaani. Vaikka luovinkin eilen illalla Höyhensaarille jo puolenyön tietämissä, en silti vielä tuohon aikaan aamusta ollut järin innokas kampeamaan itseäni punkan pohjalta ylös, jotta Pirpana ja Neiti Söpö saisivat ruokaa pikkukitoihinsa. Päätin köllötellä vielä tovin, antaa kropan ja mielen herätä ihan kunnolla ja kaikessa rauhassa ennen kuin hipsin keittiöön keittämään pannullisen aamukahvia ja tarjoilemaan tassukkaille aamiaisen.

Näissä kevätkesäisissä aamuissa on ihan parasta se, että voi mennä parvekkeelle kahvikuppi kourassa ja istahtaa rauhassa polttamaan aamun ensimmäisen savukkeen ilman, että kylmä tunkeutuu luihin ja ytimiin tai jäähdyttää kahvin kelvottomaksi niinkin nopeasti kuin savukkeen mittaisessa ajassa. Ja vaikka tupakka tulisikin jo poltettua ja tumpattua, saatan istua katselemassa maailmanmenoa talon vieritse kulkevalla kylämme pääraitilla ja nauttimassa aamun lempeästä viileydestä parvekkeellani - iltapäivästä länsiparveke nimittäin on jo epämiellyttävä pätsi jopa näinkin varhaisessa vaiheessa kevättä/kesää, kun aurinko paistaa siihen armottomasti.

Tänä aamuna panin merkille, että ilmeisesti on muillakin ollut rauhaisa vappuaatto. Kello ei ollut vielä kymmentäkään, kun bongasin ensimmäisen reippailijan talomme editse menevällä jalkakäytävällä. Nuorehko nainen askelsi lenkkeilytamineissaan rivakasti kävellen, kotvan kuluttua porhalsi toinen juosten. Ja eipä aikaakaan, kun suihki muutama polkupyöräilijä keskustan suuntaan, heidän joukossaan fillaristi-isä lapsikatraan kera. Pari isompaa tenavaa polki omia pyöriään ja pikkuisin istui istuimessa isänsä kyydissä. Kaikilla pikkupilteillä oli pyöräilykypärät visusti päässä, vaan ei isällä. Miksiköhän?? Voihan se fillaristi-isän ohjastama jopokin nyykähtää nurin ja kuuppa kolahtaa kohtalokkaasti asfalttiin, eikö!?

No, oli miten oli. Koska vappu mielletään paitsi työväen tai opiskelijoiden juhlaksi, myös kesän "viralliseksi" avaukseksi, taidanpa minäkin kaivaa Helkamani esiin ja polkaista satamaan pälyilemään vappuhumua... ja aloittaa kesäni ainoalla, oikealla tavalla: ostamalla sataman kioskista vedyn ja kupposen ehtaa pannukahvia!

Aurinkoista vappupäivää kaikille!! B-)