Tulkoon silmitön talvi, jäätyköön maa...

Huh. Melkoinen myräkkä on ollut käynnissä jotakuinkin koko päivän. Ei ole juolahtanut pieneen mieleenikään pistää nokkaani ulos, vaikka kieltämättä pikkulenkki tekisikin terää. Onhan se kiva, että kauan kaivattu lumi viimein satoi ja jopa jossain määrin jäi maahan, mutta joku tolkku tuossa lumen tulossakin pitäisi olla, kiitos! Se voisi tulla vähän kerrallaan, romanttisia isoja hiutaleita ripsien ja ilman navakkaa puhuria... :)

Se täytyy kyllä sanoa, että kun nuo ensimmäiset lumet tulivat ja jäivät maahan, odotin laajempaa uutisointia siitä, kuinka talvi taas kerran yllätti autoilijat. Tietysti aina vähän rytisee, mutta nyt vaikuttaa siltä, että kerrankin talvikumit on saatu ajoissa alle... ja ajotapaa sorvattua kelin mukaan. Mutta tämänkertaisen epistolan tarkoitus ei ollut yksinomaa paasata autolla ajamisesta talvella tai sen paremmin lumimyrskystäkään...

Minun viikkoni on sujunut vauhdikkaissa merkeissä, tulihan Pirpana taloon, ja nuori herra on pitänyt huolen siitä, etten pääse kovin joutilaaksi. :) Neiti Söpö leppyi yllättävän nopeasti, vielä tiistai-iltana murahteli ja sähähteli satunnaisesti Pirpanalle, vaikka selvästi Neitiä itseään kiinnosti tehdä tuttavuutta pikkumiehen kanssa, mutta hiukan kuitenkin vielä Neitiä pelotti/jännitti.

Keskiviikko-aamuna kattimukset jo puskivat toisiaan, kun laitoin heille aamiaisruokia kuppeihin (mitä ihmettä oli yön aikana tapahtunut?!), ja yrittipä Neiti Söpö pestäkin hiukan Pirpanaa! Niinpä uskalsin jättää kisuliinit vapaasti keskenään työpäiväni ajaksi - ainoastaan olohuone oli kattimuksilta suljettua aluetta Miehen painavasta pyynnöstä, hän kun pelkäsi sohvansa ja kajareidensa puolesta (joita ei ole vielä voinut viedä asuntoonsa remontin vuoksi), että Pirpana raapii ne piloille. No, täytyy sanoa, että minun valvovan silmäni alla kumpikaan kissoista ei ole ollut kiinnostunut raapimaan sen paremmin Miehen sohvaa kuin kallisarvoisia kajareitakaan, vaan oikea kohde eli kiipeilytolpan narulla päällystetyt tolpat ovat saaneet osakseen ankaraa kynsintää.

Perjantaina vietimme työporukan kanssa Pikkujouluja. Minulla oli iltavuoro, ja olin sopinut Mrs. Willow-B:n kanssa, että tulen linja-autolla heille, toiselle puolelle kaupunkia, ja menen hänen kyydillään töihin, sillä hänelläkin oli iltavuoro. Näin minun ei tarvinnut jättää työmaan parkkipaikalle Wanhaa Rouwaa palelemaan yön yli eikä järjestellä kyytiä työpaikalle hakemaan autoa jossain vaiheessa lauantaita. Ja Mrs. Willow-B lähti Pikkujouluihin autolla, joten pääsin kivuttomasti juhlapaikallekin hänen kyydillään, kuten muutama muukin kollega.

Mutta palatakseni siihen linja-autolla matkaamiseen. Minulla kävi hyvä tsägä: rahastuslaite oli mennyt epäkuntoon, siihen ei saanut virtoja ollenkaan. Joten kuski sanoi, ettei tarvitse maksaa... Ja julkisilla kulkeminenko muka on tyyristä?! ;) No, totta puhuen meillä 6 km:n matkan pääsee normaalisti "edulliseen" 2,90 euron hintaan, kyyti Mrs. Willow-B:lle olisi maksanut sievoisesti enemmän, en ole aivan varma, mutta epäilisin kuitenkin, että likemmäs 5 euroa (muistelen kerran menneeni Myylle linja-autolla, ja tuolloin kyyti maksoi 5,20 euroa ja sinne on 13 km matkaa)...

Pikkujoulut sujuivat varsin mallikkaasti. Työpaikalle tilatut kampaaja-opiskelijat saivat todella näyttävän lookin minulle: pitkät hiukseni käherrettiin kiharoille ja laitettiin pinneillä kiinni, ei kuitenkaan oikealle nutturalle, vaan hiukset olivat osin valtoimenaan. Niinpä työvuoron päätteeksi minun täytyi enää vain hiukan meikata ja pujahtaa juhlatamineisiini, niin olimme lähtövalmiit.

Juhlapaikalla muu väki oli hienotunteisesti odottanut meidän iltavuorolaisten saapumista, ja tervetuliaispuheet ym. pidettiin vasta, kun mekin olimme päässeet paikoillemme. Tervetuliaisiksi oli kuumaa glögiä ja päivällismenu oli jouluinen, eli tarjolla oli kinkkua, rosollia, laatikoita ym. perinteisiä jouluruokia ja jälkiruuaksi puolukkamoussea sekä kahvia. Pääsin pariin otteeseen pyörähtämään tanssilattiallakin, ihan "perinteisten" tanssien merkeissä.

Täytyy sanoa, että yllätyin todella uusista korkkareistani, joissa oli yllättäin kuminen pohja (en huomannut sitä ostaessa, vasta kotona): niillä pystyi vallan mainiosti tanssimaan, ne luistivat riittävästi, mutta eivät liikaa! Kengät toimivat muutoinkin hiukan odotusteni vastaisesti: vaikka ne olivat hullukorkeat, ne eivät lainkaan ahdistaneet jalkoja päkiän kohdalta (tosin olinkin sujauttanut Compeedin Style SOS -geelityynyt kenkiin) eivätkä nilkatkaan ihmeemmin rasittuneet. Toisaalta taas, olinhan koko viikon "ajanut sisään" noita uusia kenkiäni, jotta välttyisin esim. rakkuloilta...

Tarkoitukseni ei ollut tanssia aamuun asti, mutta kummasti kollegat saivat minut ylipuhuttua lähtemään juhlapaikalta jatkoille kaupunkiin. Ja niin minä sitten löysin itseni Wiltsusta tanssimassa alati kasvavan kollegoiden joukon kanssa... ja pikkutunneille asti! Toisaalta ei kaduta yhtään, että tuli hipattua pidemmän kaavan kautta, sillä olen käynyt niin harvoin ulkona, että sen kerran kun sitä lähtee, niin täytyy ottaa ilo irti koko rahan edestä...! Ja Pikkujouluthan ovat vain kerran vuodessa! :)

Loppuviikonloppu onkin sitten sujunut raukeissa merkeissä. Eilinen päivä tuli lähinnä lepäiltyä tölön äärellä, katselin boxille tallennettuja ohjelmia pois, ja tänään olen hiukan siivoillut. Lenkille tosiaan tekisi hiukan mieli, jos ulkona olisi yhtään leppoisampi keli! Vaan myräkän vuoksi on tyytyminen siihen, että pakkaan tavarani huomiseksi, sillä lähden yhden päivän koulutukseen Helsinkiin. Ja loppuillaksi kääriydyn muhkeaan vilttiin sohvan nurkkaan, villasukat jalassa luonnollisesti!! :)

Pikkujoulujen odotusta

Ensimmäinen joulumainos tupsahti reilu viikko sitten uuden Kotivinkin välistä näppeihini, se oli Tiimarin joulukuvasto. Ajattelin, että ei kai se jo nyt ala, hössääminen joulusta! Ja piakkoin sen jälkeen eräs tuttava kertoi suklaarasioiden rantautuneen kauppoihin. Siis niiden "joulusuklaarasioiden", tokihan suklaa on sikäli yleinen tuote kaupassa, että varmasti edes jonkin sortin konvehtirasiaa löytyy ympäri vuoden.

Mutta palatakseni niihin kamalan ihaniin ja ihanan kamaliin joulumainoksiin. Tuntuu, että joka vuosi mainosten tulva alkaa entistä varhaisemmassa vaiheessa... Uh! Ei minulla mitään joulua vastaan ole, mutta reilut 2 kk ennen Joulua on minusta hiukan liian aikasta aloittaa joulumainonta... Kun sitä rummutusta kuitenkin saa silmät ja korvat täyteen parin kuukauden ajan yhä enenevässä määrin, alkaa siihen turtua, ja joulun hohto hiukan himmetä, valitettavasti.

En tiedä, joko tänä viikonloppuna hätäisimmät viettävät (ensimmäisiä) pikkujoulujaan, vai meneekö mahdollinen juhlinta puhtaasti Halloweenin piikkiin. Minä päätin kuitenkin kantaa korteni kekoon tässä joulu-touhussa, ja kirjoittaa Pikkujouluista. Onhan marraskuu kaiketikin Pikkujoulujen kuuminta sesonkia...

Tänä vuonna työpaikkamme henkilöstölle on tiedossa poikkeukselliset pikkujoulut. Niihin on avoimesti kutsuttu kaikkien toimipaikkojemme henkilöstö. Sitova ilmoittautuminen Pikkujouluihin täytyi tehdä jo 15.10. mennessä, ja kutsussa mainittiin, että 150 vikkelintä mahtuu mukaan nauttimaan jouluisista herkuista hyvässä seurassa. Minäkin ilmoittauduin, vaikka vielä tuolloin (syyskuun loppupuolella - lokakuun puolivälin korvilla) oli hiukan auki, onkohan minulla muuta ohjelmaa juuri Pikkujoulujen aikaan. Siskoni nimittäin oli maininnut mahdollisuudesta mennä katsomaan & kuuntelemaan Leningrad Cowboysia höystettynä Puna-armeijan kuorolla...

Jännityksellä Pikkujoulutoimikunta otti vastaan ilmoittautumisia ja räknaili, kummoinen lauma näihin kinkereihin tulee osallistumaan. Ja ilmoittautumisajan umpeudutta juhlaväkeä olikin saatu kasaan liki maksimimäärä, mikä sinänsä hiukan yllätti, sillä seurakuntaa on tulossa näihin kekkereihin useamman sadan kilometrin päästä!

Olen toki riemumielin osallistumassa Pikkujouluihin, mutta en vielä mitään suurempaa intoa pintaan ollut saanut ennen tätä päivää - onhan h-hetkeen aikaa vielä muutamia viikkoja, joten mitäpä sitä turhia hötkyilemään. Ehtii sen ikuisen tälläytymis-pulman kanssa tuskailemaan vielä juhlien alusviikollakin --> minulla ei ole mitään päällepantavaa! miten saan oikukkaat kutrini asettumaan?! laitanko lilaa luomiin vai jotain ihan muuta?! jne. jne. :)

Tänään kuitenkin mieleni muuttui yllättäen. Nimittäin eräs kollega, jonka kanssa olen harvemmin tekemisissä, kierteli kyselemässä naisväeltä, kuka haluaa hiuksensa laitettavan ammattilaisen toimesta. Tai ainakin puoliammattilaisen, sillä joku oli saanut älynväläyksen: tilata ammattikoulun parturi-kampaamolaiset föönaamaan, kähertämään & näpertämään daamien kuontalot ja pensselöimään naamat juhlakuosiin - työpaikalla (pääasiassa työajan jälkeen tai esim. lounastauolla)!! Tokihan jokainen pulittaa maksun omasta kukkarostaan, mutta silti - aivan järjettömän järkevä ja loistava idea!!

Kieltämättä minä olin jo hiukan ehtinyt miettiä kampaajalle menemistä Pikkujoulupäivänä, olisin sen voinut hoitaa kätevästi jo aamupäivästä, sillä olen Pikkujoulu-päivänä iltavuorossa. Leijonan harjassani on nimittäin melkoinen savotta, kun sitä alkaa laittaa - pitkät, paksut hiukset, joissa on "mielenkiintoisia" pyörteitä mielenkiintoisissa kohdissa (sanoi kampaaja)... Ja suoraan sanottuna kuontalo tosiaan käyttäytyy miten mielii, taipuu juuri sinne suuntaan, mihin ei pitäisi ym.

En siis kahta kehotusta tarvinnut ennen kuin olin jo tarttunut tarjoukseen, sillä tällä pikkuluksuksella ei todellakaan ole hinnan kiroa: pitkien hiusten pinnikampaus (siis jonkilainen hiusasetelma, ei pelkkä föönaus) maksaa 20 e, meikin kanssa 30 e. Päädyin ottamaan pelkän kampauksen, sillä minua arvelutti, millaisen trendi-meikin puoliammattilainen loihtii kasvoilleni (entä jos en pidäkään siitä ollenkaan?!) ja arvelin että saan naamani kyllä kammattua mieleisekseni suhteellisen rivakastikin, oli iltavuoro tai ei.

Joten nyt tosiaan on into pinnassa! En edes muista, milloin minulle olisi viimeksi joku toinen tehnyt kampauksen - jos ei oteta lukuun sitä, kun Siskoni tyttäret leikkivät tukallani kampaajaa poiketessani heidän luonaan vierailulla kesällä :) Ja nyt täytyy panna töpinäksi myös muun juhlavarustuksen suhteen, sillä... minulla ei ole mitään päällepantavaa! ;)