perjantai 31. lokakuuta 2008

Pikkujoulujen odotusta

Ensimmäinen joulumainos tupsahti reilu viikko sitten uuden Kotivinkin välistä näppeihini, se oli Tiimarin joulukuvasto. Ajattelin, että ei kai se jo nyt ala, hössääminen joulusta! Ja piakkoin sen jälkeen eräs tuttava kertoi suklaarasioiden rantautuneen kauppoihin. Siis niiden "joulusuklaarasioiden", tokihan suklaa on sikäli yleinen tuote kaupassa, että varmasti edes jonkin sortin konvehtirasiaa löytyy ympäri vuoden.

Mutta palatakseni niihin kamalan ihaniin ja ihanan kamaliin joulumainoksiin. Tuntuu, että joka vuosi mainosten tulva alkaa entistä varhaisemmassa vaiheessa... Uh! Ei minulla mitään joulua vastaan ole, mutta reilut 2 kk ennen Joulua on minusta hiukan liian aikasta aloittaa joulumainonta... Kun sitä rummutusta kuitenkin saa silmät ja korvat täyteen parin kuukauden ajan yhä enenevässä määrin, alkaa siihen turtua, ja joulun hohto hiukan himmetä, valitettavasti.

En tiedä, joko tänä viikonloppuna hätäisimmät viettävät (ensimmäisiä) pikkujoulujaan, vai meneekö mahdollinen juhlinta puhtaasti Halloweenin piikkiin. Minä päätin kuitenkin kantaa korteni kekoon tässä joulu-touhussa, ja kirjoittaa Pikkujouluista. Onhan marraskuu kaiketikin Pikkujoulujen kuuminta sesonkia...

Tänä vuonna työpaikkamme henkilöstölle on tiedossa poikkeukselliset pikkujoulut. Niihin on avoimesti kutsuttu kaikkien toimipaikkojemme henkilöstö. Sitova ilmoittautuminen Pikkujouluihin täytyi tehdä jo 15.10. mennessä, ja kutsussa mainittiin, että 150 vikkelintä mahtuu mukaan nauttimaan jouluisista herkuista hyvässä seurassa. Minäkin ilmoittauduin, vaikka vielä tuolloin (syyskuun loppupuolella - lokakuun puolivälin korvilla) oli hiukan auki, onkohan minulla muuta ohjelmaa juuri Pikkujoulujen aikaan. Siskoni nimittäin oli maininnut mahdollisuudesta mennä katsomaan & kuuntelemaan Leningrad Cowboysia höystettynä Puna-armeijan kuorolla...

Jännityksellä Pikkujoulutoimikunta otti vastaan ilmoittautumisia ja räknaili, kummoinen lauma näihin kinkereihin tulee osallistumaan. Ja ilmoittautumisajan umpeudutta juhlaväkeä olikin saatu kasaan liki maksimimäärä, mikä sinänsä hiukan yllätti, sillä seurakuntaa on tulossa näihin kekkereihin useamman sadan kilometrin päästä!

Olen toki riemumielin osallistumassa Pikkujouluihin, mutta en vielä mitään suurempaa intoa pintaan ollut saanut ennen tätä päivää - onhan h-hetkeen aikaa vielä muutamia viikkoja, joten mitäpä sitä turhia hötkyilemään. Ehtii sen ikuisen tälläytymis-pulman kanssa tuskailemaan vielä juhlien alusviikollakin --> minulla ei ole mitään päällepantavaa! miten saan oikukkaat kutrini asettumaan?! laitanko lilaa luomiin vai jotain ihan muuta?! jne. jne. :)

Tänään kuitenkin mieleni muuttui yllättäen. Nimittäin eräs kollega, jonka kanssa olen harvemmin tekemisissä, kierteli kyselemässä naisväeltä, kuka haluaa hiuksensa laitettavan ammattilaisen toimesta. Tai ainakin puoliammattilaisen, sillä joku oli saanut älynväläyksen: tilata ammattikoulun parturi-kampaamolaiset föönaamaan, kähertämään & näpertämään daamien kuontalot ja pensselöimään naamat juhlakuosiin - työpaikalla (pääasiassa työajan jälkeen tai esim. lounastauolla)!! Tokihan jokainen pulittaa maksun omasta kukkarostaan, mutta silti - aivan järjettömän järkevä ja loistava idea!!

Kieltämättä minä olin jo hiukan ehtinyt miettiä kampaajalle menemistä Pikkujoulupäivänä, olisin sen voinut hoitaa kätevästi jo aamupäivästä, sillä olen Pikkujoulu-päivänä iltavuorossa. Leijonan harjassani on nimittäin melkoinen savotta, kun sitä alkaa laittaa - pitkät, paksut hiukset, joissa on "mielenkiintoisia" pyörteitä mielenkiintoisissa kohdissa (sanoi kampaaja)... Ja suoraan sanottuna kuontalo tosiaan käyttäytyy miten mielii, taipuu juuri sinne suuntaan, mihin ei pitäisi ym.

En siis kahta kehotusta tarvinnut ennen kuin olin jo tarttunut tarjoukseen, sillä tällä pikkuluksuksella ei todellakaan ole hinnan kiroa: pitkien hiusten pinnikampaus (siis jonkilainen hiusasetelma, ei pelkkä föönaus) maksaa 20 e, meikin kanssa 30 e. Päädyin ottamaan pelkän kampauksen, sillä minua arvelutti, millaisen trendi-meikin puoliammattilainen loihtii kasvoilleni (entä jos en pidäkään siitä ollenkaan?!) ja arvelin että saan naamani kyllä kammattua mieleisekseni suhteellisen rivakastikin, oli iltavuoro tai ei.

Joten nyt tosiaan on into pinnassa! En edes muista, milloin minulle olisi viimeksi joku toinen tehnyt kampauksen - jos ei oteta lukuun sitä, kun Siskoni tyttäret leikkivät tukallani kampaajaa poiketessani heidän luonaan vierailulla kesällä :) Ja nyt täytyy panna töpinäksi myös muun juhlavarustuksen suhteen, sillä... minulla ei ole mitään päällepantavaa! ;)

2 kommenttia:

ziriliini kirjoitti...

Tuo on loistava idea! Siitä vaatepuolesta ehtii ottaa vielä paniikin juhlapäivän aamunakin, joten älä nyt vielä ala stressaamaan.

minä taas ehdin jo ihan odotellakin joulumainoksia. Onhan niitä nyt alkanut tulemaan jo mukavasti. JA olisikohan noin kuukausi sittne kun ostin jo Joulun Kauneimmat käsityöt... Kortteja olen jo suunnitellut mielessäni, mutta ne on vielä väkertämättä...

Nerikah kirjoitti...

No, myönnettäköön, että onhan niissä joulumainoksissa puolensakin... Itse nimittäin suosin sitä tyyliä, etten jätä lahjahankintoja viime tinkaan, kun puoli kaupunkia ja vähän päälle on kansoittanut kaikki kaupat. Tuskastun sellaisessa tungoksessa! Joten mieluusti aloitan lahjahankinnat ja lahjavalmistelut (itsetehdyt lahjukset) hyvissä ajoin.

Ja siinä mielessä joulukuvastojen varhainen ilmestyminen on kyllä ihan jees... Tulee seurattua hintojen kehitystä, ja hankittua lahjat ennen sitä viimeistä ryysistä. Ja jonkin joulun hittituotteen ollessa kyseessä, voihan siinä käydä niinkin, että jää ilman, jos ei ole ajoissa liikkeellä.