Osittainen mielenrauha 159,-

Wanha Rouwa starttasi oikein nätisti aamulla, kun lähdin töihin. Tosin piuhassa pitäminen ei harmikseni ollut tuonut olennaista muutosta, sillä latauksen varoitusvalo hohkasi yhtä punaisena kuin eilenkin.

Työmaalle päästyäni kaivoin esiin puhelinluettelon ja etsin Autosähkön numeron. Herra Autosähkömies langan päässä kuunteli oireet - uudehko Vartan akku (n. 1,5 vuotta sitten ostettu), mutta varoitusvalo sen kun loimottaa - ja totesi oitis, että daamilla on edessä laturin vaihto. Kysyin, onko kyseessä kovinkin työläs & kallis projekti, ja kuinka nopeasti pääsisin tuomaan Rouwan toimenpiteeseen. Autosähkömies ilmoitti, että juuri tänä aamuna sattuu olemaan sopiva puolen tunnin joutilas hetki - jos tulen välittömästi.

Niinpä minun oli tartuttava tilaisuuteen, ja vain ilmoitusluontoisesti sanoa lähimmälle esimiehelleni, että valitettavasti täytyy lähteä Autotohtorin luokse pikavisiitille, koska huominen töihin pääsemiseni on muutoin vakavassa vaarassa. Eihän minulla ollut mitään takeita, että pääsisin ylipäänsä kotiin töistä, saati sitten huomenna taas sorvin ääreen, kun latauksen varoitusvalo hehkuu entiseen malliin! Onneksi ymmärrystä löytyi, ja pääsin huristelemaan Autotohtorin vastaanotolle.

Ja kuinkas sitten kävikään, kun lähdin matkaan. Punahehku jatkui samaan malliin startatessani ja ajellessani Autotohtorin klinikalle. Mutta. Pari kilometriä ennen määränpäätä valo sammui! Se on kai sitten sitä Murphyn lakia. Suuni loksahti ihan auki, joten mahdoinpa näyttää todella fiksulta (nais)kuskilta kaartaessani liikenneympyrään... ;)

Tietenkään pieneen mieleeni ei juolahtanut, että olisin kurvannut samaa tietä takaisin, kun valokin oli viimein sammunut. Vaan käsitin, että jos kerran laturi on mitä ilmeisimmin sökönä, niin sama valoshow tulee vielä toistumaan lähitulevaisuudessa, ellen hoidata Rouwaa kuntoon. Tai mikä vielä pahempaa, yhtenä kauniina aamuna matkanteko tyssää ennen kuin ehtii alkaakaan.

Autosähkömiehen alustava arvio toimenpiteen kestosta (n. puoli tuntia) ja hinnasta (n. 120 eeroa) ei aivan pitänyt kutinsa, sillä Rouwan laturin lisäksi piti vaihtaa myös laturin hihna. Se oli kovettunut. Jaha, niinkö? En varmaankaan olisi voinut näyttää enempää kävelevältä kysymysmerkiltä, kun kuulin tuon diagnoosin kovettumisesta... Herra Autosähkömies huokasi raskaasti ja pyöräytti silmiään, ilmeisesti ajatteli jotain naiskuskeista... ;) Mutta mistä minä voin tietää, onko laturin hihna kovettunut (näkeekö sen vai pitääkö kokeilla)?! Kun en edes tiedä, missä koko hihna sijaitsee! Ja minä sentään yritin eilen illalla selata manuaalia, mutta en löytänyt konehuoneesta kuvaa for dummies, missä siis olisi selitetty selkeästi, mitä ihmettä ne kaikki suuttimet, letkut, johdot, mutikat ja mötikät ovat... :D No, kaikesta huolimatta on todettava, että suuri plussa Autosähkölle ripeästä toiminnastaan, jolla he pelastivat neidon uhkaavasta pinteestä!!

Toimenpide kesti kaikkinensa liki tunnin ja koko lysti maksoi n. 159 euroa. Kallista? No, kenties. Toisaalta taas ehkä se on pieni hinta osittaisesta mielenrauhasta, kun ei enää tarvitse arpoa, mikä Wanhaa Rouwaa vaivaa ja onko se vakavaa; tai pääsenkö vielä töihin / töistä kotiinkin. Tosin myönnettäköön, että jos Rouwa alkaa kovasti usein kaivata näitä 159 euron pikku-toimenpiteitä, on minun syytä vakavasti harkita, kuinka järkevää on sijoittaa ikääntyneeseen autoon tonnitolkulla huoltoa tai varaosia. (Olen myös miettinyt, kumpi on isompi ekoteko, ajaa ikäkulu auto loppuun vai vähän perästä ja uudestaan vaihtaa autoa aina vain uudempaan?)

Vielä kun keksisin, miten saavuttaisin täydellisen mielenrauhan = pääsisin irti työstressistä (lähinnä epävarmuus jatkumisesta), erostressistä sekä ärsyttävistä, hirvikärpästen aiheuttamista sarvistani, jotka vaivaavat niin henkisesti kuin fyysisestikin. Auttaisikohan siihenkin hihnan vaihtaminen?! ;)