maanantai 13. lokakuuta 2008

Paluu sorvin ääreen

Mikä ihme siinä on, että lomaillessa sitä herää täysin sujuvasti ilman herätyskelloa ja vieläpä tuntee itsensä likimain virkeäksi herättyään? Annas olla, kun koitti tämä ensimmäinen arkiaamu loman jälkeen... Herätyskello soitti armeliaasti vasta klo 7.30, sillä luvassa oli iltavuoro. Vain vaivoin sain silmäni auki, vaikka Neiti Söpö riehaantuikin minussa havatsemistaan elonmerkeistä siinä määrin, että ryntäsi välittömästi keittiöön odottamaan ruokakuppien täyttöä. Jäin kuitenkin köllimään vielä petiin toviksi ja kampesin vasta kahdeksalta jalkeille. Ja silti... vaikka kroppa oli jotakuinkin hereillä, niin mieli tuntui olevan umpisessa unessa - vielä suihkun jälkeenkin! Uh!

Pidän erittäin paljon työstäni (ja työyhteisöstäni), ja juuri siksi suin into pinnassa itseni valmiiksi töihin lähtöön: kampasin tukkani kireälle virkanutturalle - pitäähän minulla pienellä hippiäisellä jokin arvovaltakikka olla, että uskottavuus säilyy! ;) - ja laitoin työvaatteet ylleni jo kotona (en kyllä yleensäkään jaksa alkaa puljata vaatteiden kanssa työpaikan pukuhuoneessa). Sitten suuntasin reippaasti töihin.

Toisaalta vatsanpohjassa kipristeli pari perhosta, sillä hain taannoin Projektiin, pääsin jopa haastatukseen... Tiesin, että Projektiin oli tehty valintoja lomani aikana. Tiesin myös tuloksen, sillä olin sopinut hyvän kollegani Mrs. Willow-B:n kanssa, että mikäli Projektin tiimoilta kuuluu uutisia lomani aikana, hän pitää minut ajantasalla.

Harkitsin todella pitkään ja hartaasti, kun Mrs. Willow-B kysyi ennen lomaani, haluanko oikeasti tietää Projektiin valitut, vaikka olen lomalla. Olin ehtinyt punnita vaihtoehtoja mielessäni jo parin päivän ajan, siis haluanko vai enkö halua... Päätös tulisi lomani alkumetreillä, ja jos se olisi kielteinen, ehkä siinä yksi päivä menisi märehtiessä pettymystä, mutta sen jälkeen minulla olisi vielä aikaa koota itseni ja palata reippain mielin sorvin ääreen. Missään tapauksessa koko lomani ei menisi piloille kielteisestäkään päätöksestä - niin kuin ei sitten mennytkään! Joten vastaukseni Mrs. Willow-B:lle oli ehdoton kyllä.

No, ne uutiset eivät minun kannaltani olleet kovinkaan suotuisia: minua ei valitettavasti valittu Projektiin - siihen pääsivät osallisiksi talon vakikalustoon kuuluvat henkilöt. Senkin tiesin, että Päällikkö haluaa ottaa tämän valinta-asian ihan henkilökohtaisesti puheeksi, kun palaan lomaltani - siitä siis perhostelu vatsanmutkassakin aiheutui.

Niinhän siinä sitten kävi, että työpäiväni ei kovin monta tuntia ollut ehtinyt vanheta, kun Päällikkö kutsui juttusille huoneeseensa. Hän arveli tiedon Projektin valinnoista jo saavuttaneen minut, mutta halusi kuitenkin sanoa pari sanaa... Päällikkö pahoitteli sitä, ettei valinta kohdistunut minuun, että vain vakikalusto valittiin, vaikka minulla varmasti olisi ollut paljon annettavaa Projektille.

Yllättäen tappio alkoi kirvellä ankarasti; ankarammin kuin olin osannut kuvitellakaan, sillä luulin jo päässeeni sen yli. Vaan ei. Kaikki, mitä olin aikonut sanoa asiasta Päällikölle, valui kieleni ja mieleni ulottumattomiin... Minusta tuntui, etten saanut järkevää sanaa suustani, kun Päällikkö vielä toivoi, ettei tämä kielteinen päätös kuitenkaan vaikuttaisi hyvään työhöni... -Ei tietenkään vaikuta, millään muotoa, sain vaivoin sanottua (mikä vähämielinen minusta, yleensä niin sanavalmiista oikein tuli?!) . Just joo, tuolla verbaaliakrobatialla ne pisteet varmasti kerätäänkin kotiin...! :-s

Mutta ei siinä kaikki. Valotan historiaani nykyisessä paikassani sen verran, että minä tosiaankin olen ollut vähän kaikkien sijaisena. Olen paikannut erään rouvan vuorotteluvapaata, tuurannut Titun hoitovapaata ja nyt Sunia hänen äitiyslomansa ajan. Mutta on mahdollista, että sijaisuudet päättyvät aikanaan... ja tässä yhteydessä on epämääräisesti väläytelty mahdollisuutta työskennellä toisessa toimipisteessä. Se puolestaan tietäisi mm. huomattavasti pidempää, mutta myös huomattavasti vaarallisempaa työmatkaa; eroa nykyisestä työyhteisöstäni, johon olen jo kovin kiintynyt, sekä mitä todennäköisimmin kolmivuorotyötä (ihan vain muutaman asian mainitakseni)...

Päällikön puheissa vilahti jälleen tämä vaihtoehto, siirtyminen toiseen toimipisteeseen; vilahti ihan vaivihkaa, melkein puolihuolimattomasti. Silti se sai minut varpailleni. Niinpä loppupäivä sujuikin sitten urheasti pinnistellen, tappion karvasta makua nieleksien, ja sangen sekavissa tunnelmissa. Vaikka tiedänhän minä, että turha surra etukäteen asioita... ja että tässä on ainakin pari kuukautta aikaa ennen kuin jälleen nousee ajankohtaiseksi kysymys, mitä minä seuraavaksi teen - ja missä!

No, kaikesta huolimatta Päällikön puolihuolimaton lausahdus jäi kummittelemaan mieleeni. Nyt kuitenkin työnnän nuo aatoksen syvemmälle mieleni perukoille ja levittäydyn neuleen kanssa sohvalle katsomaan suosikkiohjelmaani, Täydellisiä naisia.

1 kommentti:

ziriliini kirjoitti...

Betonistahan sitä pitäisi olla valettu, ettei kielteinen valinta kirpaisisi. Edes pikkuisen. No... tulee sitä aivan varmasti uusia ja vielä merkittävämpiä projekteja.

Tuo toinen puolihuolimaton vihjaus siirtymisestä toiseen toimipaikkaan ei kyllä minuakaan olisi saanut riemusta hyppimään. jollekin varmasti vuorotyö sopii, mutta minulla esim. on sen verran tarkka rytmi ollut jo vuosia, että yöt pyritään nukkumaan (mikäli siis täysikuu i sitä häiritse)ja jo sen takia en olisi valmis kolmivuorotyöhön.