Päätin toteuttaa tänä viikonloppuna 35-vuotishuollon, joka sisältää kaikenlaisia kropan kunnostustoimia päästä varpaisiin: hiukset, kasvot, kroppa, jalat...
Ensinnäkin viikolla olen onnellisesti unohtanut villasukkaterapian. En ole muistanut/jaksanut/hoksannut vetäistä villasukkia jalkaan edes yöpuulle vetäytyessäni. Terapian toimivuuden testaaminen on siis jäänyt pahasti kesken, joten tulokset yhden ainokaisen lomaviikon perusteella ovat varmastikin laihat.
Suihkussa käydessäni siistin kinttuni, joihin oli jo päässyt muodostumaan terävää, muutaman millin sänkeä. Kohta nuo piikit olisivat olleet jo vaaraksi Neiti Söpön silmille likan tullessa puskemaan paljaita sääriäni, ellen olisi höylännyt sänkeä pois! ;) Tietenkin minun piti viimeistellä sileät sääreni Herbinan Spa Care -kuorinnalla ja vielä pisteenä iin päälle super-kosteuttavalla kosteusvoiteella. Minulla nimittäin on sellaista taipumusta, että varsinkin syksyisin/talvisin, kun joudun paljon käyttämään sukkahousuja, nahka eritoten polvista alas päin tuppaa menemään rutisen kuivaksi, liki hilseileväksi. Siksi säännöllinen rasvaus on enemmän kuin paikallaan.
Taannoin sain Äidiltäni ison purnukan WWW:n Moisture Repair Intensive Maskia, joka on tarkoitettu erityisesti kuiville, värjätyille ja kemiallisesti käsitellyille hiuksille. Hoitonaamio levitetään pyyhekuiviin hiuksiin, annetaan vaikuttaa 10-15 minuuttia ja huuhdotaan huolellisesti pois. Käytän naamiota kerran viikossa, jotta saisin kuontaloni hiukan parempaan jamaan, ja tänään oli jälleen aika sipaista tuo tahna tukkaan.
Hiukseni ovat muodostuneet varsinaiseksi murheenkryyniksi, nyt kun tukkani on pitkä. Hiukset vaikuttavat kuivahkoilta, etenkin latvoista, mutta hiuspohja rasvoittuu silti todella herkästi. Ja hiuksia irtoaa harjatessa aivan järkyttävästi, mielestäni lyhyttä mallia pitäessäni sulkasato ei ollut noin huomattava... Toki minulla ei ole pelkoa pälvi- tai muustakaan kaljuuntumisesta ihan pian, sen verran paksu harjas päätäni koristaa. Mutta silti ihmetyttää tuo hiusten variseminen. Onko kyse jonkin vitamiinin/hivenaineen puutoksesta vai onko se sittenkin ihan luonnollista uudistumista?!
Kaiken kukkuraksi suureksi harmikseni jo joitakin vuosia sitten kampaajani lausui kohtalokkaat sanat minulle: "Sinulla on aika paljon tätä valkohiuksisuutta." Äimistyin niin, että en ymmärtänyt pyytää häneltä tarkennusta, onko kyseessä jokin kiusallinen hiustauti vai ainoastaan poliittisesti korrekti termi hiusten harmaantumiselle. Melkein toivoin kyseessä olevan tauti, sillä silloinhan siihen olisi parannuskeino! :) Jos taas on kyse harmaantumisesta, niin... KÄÄÄK!! Enhän minä voi harmaantua, en ole kuin pikkaisen kolmenkympin paremmalla puolella...!
No, oireet eivät ole suinkaan laimenemaan päin. Tukkani on luonnostaan väriä maantie. Nyt yhä enenevässä määrin hiekanruskeiden kutrieni joukkoon on alkanut punkea väriltään ja laadultaan selvästi muusta kuontalosta poikkeavia karvoja: vitivalkoisia, karkeampia, paksumpia ja aivan säkkärällään! Jos tahti ei tästä yhtään himmaa, minulla on ennen neljääkymppiä Very Bad Hair Day jatkuvasti = harmaa pitkä afro, joka saa minut näyttämään Outi Heiskaselta. EI, EI, EI!!
Koska näitä valkoisia kutreja on tosiaan pää täynnä, ja ne erottuvat selkeästi maantienvärisen kasvuston joukosta, päätin n. 1,5 kk sitten värjätä pitkästä aikaa tukkani. Olen hyvin usein suosinut punaruskeaa väriä tukassani, ja tuollakin kertaa valintani oli mahonkinen kullanruskea.
Vasta kun värjäys-operaatiosta (johon sivumennen sanoen myös Mies urhoollisesti osallistui, jotta sain mahdollisimman tasaisen lopputuloksen) oli kulunut joitakin viikkoja ja väri selvästi haalistumaan päin, huomasin ettei värivalintani sittenkään ollut mennyt ihan niin nappiin kuin olin antanut itseni uskoa. Nimittäin jos ne valkoiset karvat näkyvät maantienvärin joukosta, niin mitenköhän on, näkyvätkö ne myös mahonkisen kullanruskean joukosta!?! Kyllä vaan! Ja entistä selvemmin. Niinpä päätin, että seuraavaksi tukkaani värjää ammattilainen, joka saa valita minulle sellaisen värin, johon nuo valkohapset kaikista parhaiten hukkuvat!
Illan tullen aion jatkaa vuosihuoltoani. Puhdistan kasvoni normaalia huolellisemmin, tavanomaisen pesun lisäksi ajattelin levittää Lumenen syväpuhdistavan turvenaamion tai tehdä kuorinnan kesällä hankkimallani Ella Bachén syväpuhdistavalla kuorintavoiteella, joka on tarkoitettu erityisesti rasvaiselle ja sekaiholle. Ja rasvainen ihoni totisesti on, ihan kuin olisi menoillaan ikuinen puberteetti, siinä määrin finnejä ja mustapäitä kasvoille pukkaa - huolimatta säännöllisistä kotihoitotoimenpiteistä. Lienee syytä harkita vakavasti käyntiä kosmetologilla syväpuhdistavassa hoidossa, josko se toisi lisäpotkua rasvaisuuden vähentämiseen.
Tietenkään en saa unohtaa käsiäni. Ostin alkukesästä Nevo-Span kynsien (ja käsien) hoitosetin, johon kuuluu käsivoide, kynsinauhaöljy ja kolmitehoinen manikyyrikiillottaja. Töissä käsittelen niin paljon erilaisia papereita, että käteni tuppaavat tämän tästä kuivahtamaan. Siksi aionkin kynsihuollon lisäksi huolehtia käsien riittävästä kosteuttamisesta - laitan yöksi erityisen hoitavan käsivoiteen.
Enköhän tällä pienellä pintaremontilla voi sitten kunniakkaasti ottaa vastaan kolmenkympin puolivälin rajapyykin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti