Myyn ja minun sunnuntaisella, toistaiseksi viimeisellä sieniretkellä oli sangen iljettävä hinta. Nimittäin hirvikärpäset. Huolellisista suojausyrityksistämme huolimatta niitä oli eksynyt villapaidan poolokauluksen taitteeseen, housujen kaulukseen, tukkaan...
Kuitenkin vasta eilen töistä kotiuduttuani minulle valkeni koko totuus kaikessa karmeudessaan: minut on kupattu! Ja huolella. Vasemman korvan takana on miehekäs patti. Ja toinen. Ja kolmas! Nuo kaksi viimeistä ovat aivan hiusrajassa. Kovia paukamia, kokoa peukalonpää & mallia ruma - tarkistin asian kurkkimalla korvallista käsipeilin avulla kylppärin peilistä. Kutittaa... Kuumottaa... Punottaa...
Kotitohtoroin itseni eli tulin siihen tulokseen, että kyseessä on mitä todennäköisimmin hirvikärpäs(i)en aikaansaannokset. Olinhan ollut metsässä sunnuntaina ja riipinyt useamman kuin yhden sitkeän hirvikärpäsen peijoonin vaatteistani tai tukastani pois reissun päätteeksi. Ja löytänyt suureksi järkytyksekseni nuo sarvenalut korvalliseltani seuraavana päivänä, maanantaina.
Tiedonvaltatieltä löytyi infoa aiheesta ihan riittävästi kotitohtorointini tueksi. Sieltä löytyi myös tieto, että patit voivat vaivata todella pitkään. Kuukausia. Siis k u u k a u s i a !! Anna mun kaikki kestää! Mainittakoon, että olen yliherkkä / allerginen hyttysille, ja siinä missä "normaali" ihminen tokenee hyttysen pistosta päivässä-parissa-muutamassa, minulla vierähtää helposti vähintään viikko kipristellessä tuskassa, kun pistokohtaa kutittaa, kirveltää, polttelee, syyhyttää ja ties mitä muuta ennen kuin punainen patti pikkuhiljaa haalistuu ja häviää. En tietenkään kärsi noista oireista tauotta, mutta aika-ajoin kuitenkin. Joten sillä perusteella aloin miettiä, kuinkahan kauan saan kiristellä hampaitani näiden sarvien kanssa!?! Puoli vuotta, vai?!?
Nettipoliklinikan mukaan hirvikärpäsen puremasta aiheutuvaa tuskaa voi lievittää samoin kotikonstein kuin muidenkin hyönteisten pistoksia/puremia: antihistamiinia sisäisesti ja kortisonia ulkoisesti. No, tietenkään siihen hätään ei ensimmäistäkään zyrteciä ollut huushollissani ja kortisonivoidettakin vain tuubin jämät. Apteekkireissu siis edessä...
Laihan lohdutuksen sanankin löysin netistä: hirvikärpänen voi toki imaista ihmistä tai muita eläimiä, mutta pystyy loisimaan vain ja ainoastaan hirvissä. Joten mistään siinä mielessä vaarallisesta ei ole kyse! :)
Pahkurat olivat (ja ovat edelleen) hiukan kosketusarkoja, esim. kun laitoin pään tyynyyn illalla, se tuntui epämiellyttävältä. Nukkumisjärjestelyt menivät siis uusiksi, kun minun täytyi hylätä tykkänään selälläni ja vasemmalla kyljelläni nukkuminen epämukavuussyistä. Niinpä unen määrä ehkä oli suunnilleen riittävän rajoissa, mutta unen laatu taas ei sinne päinkään.
Levottomasta yöstä johtuen tänään sitten oli hihna melko kireällä liki koko päivän; kireyteen varmasti vaikutti sekin, että ne orastavat sarvet vaivasivat aika-ajoin päivän mittaan (hyttysoireilukin saa minut ärtyneeksi). Sinnittelin kuitenkin läpi työpäivän ja yritin kaikesta huolimatta olla ystävällinen asiakaspalvelija. Täytyy silti myöntää, että pitkään aikaan en ole ollut niin helpottunut kuin tänään, kun työpäiväni viimein päättyi!
Valitettavasti päivä ei suinkaan lähtenyt paranemaan päin, kun lähdin kotiin. Nimittäin Wanhan Rouwan kojetaulussa hohkasi punaisena akunlatauksen varoitusvalo. Voi kerpele, tämäkin vielä!! Olen aikamoinen untamo mitä autoihin tulee, ainakin jos kyse on jostain mystillisestä viasta - niin kuin ilmeisesti nyt on. Minulla ei nimittäin ole aavistustakaan, mikä voisi moisen aiheuttaa... Siis ymmärrän kyllä, että jostain syystä akku ei lataudu kunnolla tai mahdollisesti virtaa "hukkaantuu" johonkin. Mutta miksi?! Okei... Laturin hihna voi tietysti olla löysällä - toisin kuin oma hihnani ;) Tai laturissa itsessään voi olla jokin vika...
No, tästä odottamattomasta ongelmasta huolimatta poikkesin kotimatkalla marketissa ruokaostoksilla sekä apteekissa - silläkin riskillä, että Wanha Rouwa heittäytyisi yhteistyökyvyttömäksi eikä suostuisi enää starttaamaan kauppa- ja apteekkiasioinnin jälkeen. Mutta starttasihan se Rouwa kuitenkin nätisti, ja pääsin onnellisesti kotiin.
Soitin Miehelle ja kysyin akkulaturia lainaksi. Arvelin, että lienee syytä laittaa akku lataukseen ihan vain siltä varalta, että virta hukkaantuukin nollille illan ja yön mittaan, enkä aamulla pääse töihin - ainakaan ajoissa.
Mies muistutti, että Wanhan Rouwan kanssa on ennenkin ollut vastaavanlaisia pulmia. Ja nimenomaan syksyisin, kun ilmat alkavat olla kosteita ja kylmiä. Niinpä Wanha Rouwa viettää ensi yön tallissa laturin päässä, jotta aamu olisi meille molemmille huomenna hiukan kivuttomampi. Ja minä otan huomenna aamulla luurin kauniiseen käteeni, soitan Autosähköön ja kyselen, mistä moinen oireilu voisi johtua ja mitä sille olisi tehtävissä... sekä voisinko tulla Rouwan kanssa näytille, josko sitten löytyisi syy ja korjaava toimenpide tähän kummalliseen temppuiluun.
2 kommenttia:
Ei ole päiväsi kyllä hyvin alkanut. Toivottaasti ne hirvensarvet asettuvat nopsaan... Ja toivottaasti Wanhan Rouwan "sairasukin" selviää ja siihen saadaan asianmukaista hoitoa. :)
Juup. No, luin omaa tekstiäni, ja jäi sellainen vaikutelma, että tuli hiukka epäselvästi ilmaistua, mihinkä sitä hoitoa kaivataan (kipeimmin) minuun vaiko Wanhaan Rouwaan... ;)
Täytyy vaan toivoa, että asiat lähtevät tästä rullaamaan vähän sujuvammin. Tai siis uskoa että niin käy! :)
Lähetä kommentti