Parvekkeeni on toki kissaturvallinen eli lasitettu, ja lasit yleensä ottaen kiinni - paitsi jos käyn tupakoimassa tai jos aurinko paistaa kuumottaen partsin tuskalliseksi pätsiksi. Putoamisen vaara on siis lasien johdosta liki olematon, varsinkin kun pidän tarkkaa huolta, että lasit on työnnetty tiukasti kiinni, kun jompi kumpi tassukkaista astuu parvekkeen kynnyksen ylitse. Minusta jätkä vain on ollut tähän asti liian pieni ja hentoinen mennäkseen bongailemaan lintuja & oravia lasin takaa...
Mutta nyt n. 8 kk:n kunnioitettavassa iässä ;) Pirpanalle viimein koitti se päivä, kun tuon mystillisen ulkotilan ovi viimein aukeni. Eikä kyllä ollut riemulla rajaa, kun jätkä viimein pääsi sinuiksi parvekkeella oleilun kanssa! ;) Ensitöikseen pikkukolli kantoi parvekkeelta yksitellen kaikki sinne syksyllä harhautuneet kuivat puunlehdet sisään - jouduin illalla tekemään todella tarkan syynin mm. punkkaani, ettei noita "aarteita" ole kätketty salaa sinne. Mutta malttoipa Pirpana sen verran sentäs, että poseerasi kameralle n. sekunnin, joten sain ikuistettua jätkän ensihetket parvekkeella:
Pahoin pelkään, että pikkupeijoonilla ns. nälkä kasvaa syödessä - kuten kävi aikanaan Neiti Söpönkin kanssa. Eli sinne parvekkeelle pitää päästä mahdollisimman usein, eikä sieltä malteta tulla pois, ei edes syömään...
1 kommentti:
Voi toista kun on niin suloinen tuossa poseeratessaan! Mun kissakuume nousee aina huippulukemiin kun bongailen blogeistanne näitä kisuleita :)
Lähetä kommentti