Liu'uin tänään töistä joustavan työaikani turvin huollattamaan Wanhaa Rouwaa serkkupojan pajalle. Serkku oli ystävällismieleisesti käynyt hankkimassa oikeat putken kappaleet Rouwaan, minä tietenkin maksoin osat. Niiden ostaminen itse olisi kaltaiselleni ollut liki mission impossible, sillä olen autojen suhteen lähestulkoon täyttä ymmärrystä vailla ;) Niinpä esitän serkkupojalle vielä toistamiseen täällä Virtualiassakin vuolaat kiitokseni vaivannäöstä, siitäkin huolimatta, että hän tuskin blogissani vierailee...
Se otti puolisen tuntia, kun kurja pörinä oli enää ikävä muisto vain (nimittäin pörinä tuntui vain lisääntyvän päivä-päivältä diagnoosin jälkeen). Vaan Rouwasta kehkeytyikin varsin kainosti kehräävä peltilehmä, entisen pärpättimen sijaan. Kenpä olisi uskonut! En minä ainakaan, sillä Rouwa aina on ollut... tuota noin... no, ei nyt aivan hiljainen. Ja minä kuvittelin sen ikään kuin kuuluvan asiaan ;)
Ja kuten kävi taannoisen laturin vaihdonkin yhteydessä: ei todellakaan tarvitse olla ruudinkeksijä oivaltaakseen, mikä osa Wanhaan Rouwaan on viimeimmäksi vaihdettu. Nimittäin uusi pakoputken pää kimmeltää siihen malliin, että perässäni köröttelevät joutunevat käyttämään häikäisysuojia... ;)
Vaan ei niin hyvää, ettei yhtä nurjakin puolta: nyt kun Wanhasta Rouwasta on kehkeytynyt hiljaa hiipivä, valkoinen aave, tuskin enää kerään katseita kanssa-autoilijoilta kääntäessäni hennosti hyrisevän Wanhan Rouwan nokan kohti työmaata. Ja sivumennen sanoen, en vieläkään panisi ollenkaan pahakseni niitä katseita, jos ne tulisivat urheilta teiden ritareilta eikä yrmeiltä äijiltä! Lisäksi täytyy vain toivoa, etten unohda Wanhaa Rouwaa työpäivän ajaksi käyntiin parkkikselle, kun perästä ei enää kuulukaan pärpätystä ynnä pörinää... ;)
4 kommenttia:
Kaveri oli liikenteessä "pakoputkivammaisella" välineellä, eli
pakosarjan jälkeen pääsivät kaikki kaasut vapauteen.
Poliisi pysäytti auton, käveli ikkunan viereen ja kysyi:
"Sulla taitaa olla putkessa reikä?".
Tähän kaveri: "Kyllä vain, muutenhan se olis umpitanko!"
Ja taas mentiin pikavoiton kanssa kotiin...
Kopsasin ihan pokkana tän tuolta 'Oma napa, paras napa'-blogista kun oli jokseenkin osuva, eikö? Toivottavasti en suututa tällä ketään, ei ainakaan ole missään nimessä tarkoitus!!!
Huomenta Stansta!
Kiitos aamun osuvasta piristyksestä! =)
Vähän samanlaiset aatokset oli minulla, kun eno kävi yhtenä päivänä koslaa vilkaisemassa ja loihe lausumaan "takapöntössä on reikä"... :) Ja käynti siellä serkkupojan pajalla paitsi vahvisti enon diagnoosin, myös osoitti, että putkistosta piti laittaa muutakin kuin se takapönttö vaan...
Pääasia, että sain homman kuntoon. Nämä autopulmat kun tuppaavat tällaiselle hölmöläiselle aiheuttamaan melko suurta tuskaa - mm. verenpainetta, hikoilua, hampaiden kiristelyä ;) - kun ei ole mitään käsitystä, kuinka vakavista vioista on kyse tai kuinka vaivalloisia/kalliita ovat mahdolliset korjaustoimet jne.
Mutta vanhan auton kanssa saa varautua mihin vaan!
Onnea uudelle putkistolle, jossa on nyt sitten Stanstan logiikan mukaan enää vain se yksi reikä!
Tuli hyvä mieli, kun luin tuota postaustasi! ; ) Ihan sitä rupesin hymyilemään, että kaikella on puolensa; hiljainen ja korjattu pakoputki on hieno juttu, mutta ei käännä yhtä tehokkaasti kaksilahkeisten päätä, jolleivat he hoksaa kurkistaa kuskia... ; )
Lähetä kommentti