Tänään oli sietämättömän ihana ja aurinkoinen päivä. Niinpä minäkin tein ryhtiliikkeen ja päätin lähteä jäälle käppäilemään. Keitin termariin kahvit, vedin päälle ulkoilusotisopani - Gore-Texiä kantapäästä kaulalle (kengät, housut ja takki) - aurinkolasit silmille ja mars matkaan!
Onneksi tästä Kotikololta on vain kivenheiton matka rantaan. Ylitin tuon meidän kylän raitin ja askelsin kamera tanassa jäälle. Fotoapparaattini - ihan peruspokkari, mutta saa silläkin jotain aikaan - oli mukana ihan vain siltä varalta, josko minuun sattuisi iskemään hullu luontokuvaaja -syndrooma ;) Ja iskihän se, miltei heti kun töppöseni tavoittivat jään kamaran... En vain ole purkanut kuvia kamerasta koneelle, se jobi odottakoon vielä hetken, joten en osaa sanoa tuottiko räiskintäni toivottua tulosta, seesteisen kauniita talvikuvia siis, vaiko ei... :)
Olin tarponut jo hyvän tovin miltei umpisessa hangessa jäällä - on muuten mitä mainiointa reisi-pakaralihastreeniä! - etteivät hiihtäjien suihkimat ladut menisi tärviölle, kun pysähdyin jyrkän kalliorannan tuntumaan. Siinä kun aprikoin, olisiko paikka sovelias maastokahvitteluun, huomasin, että kalliota pitkin tuli "ränni" jäälle - mitä ilmeisimmin juniorit ovat käyneet laskemassa mäkeä siitä.
Vieno, lähenevä vikinä havahdutti minut ajatuksistani. Päästäinen tulla lasketteli ränniä pitkin, tosin sen näköisenä, että jarrupolkimelle olisi ollut tilausta... :D Elikon meno muistutti enemmältikin syöksylaskua kuin suurpujottelua, vaikka matkan varrelle osuikin pari estettä, ja stoppasi muutaman metrin päähän minusta. Kotvasen rääpäle pudisteli päätään ja päätti sitten ottaa jalat alleen - täyttä ravia minua kohti!
En tiedä kumpi meistä oli äimistyneempi, kun päästäisen terävä nokka ja minun Gore-saappani kärki kohtasivat - siis minä seisoin jähmettyneenä paikoilleni, en tehnyt mitään, en elettäkään juostakseni karkuun, puhumattakaan että olisin älynnyt laukoa sarjatulta kamerallani! :)
Elikko nosti päänsä, jok'ikinen viiksenkärki väristen ja katsoi minua... no, olisi väärin sanoa pelokkaasti, koska tovin näytti miltei siltä, että pikkusintti aikoo kiivetä säärtäni pitkin lähemmäs taivasta, sillä etukäpälät tavoittelivat jo Gore-saapastani siihen malliin... mutta rääpäle päättikin sitten pyörähtää vain sukkelasti monon ympäri ja vipeltää matkoihinsa. Luonto on ihan jees, mutta tarviiko sen iholle tulla!? ;)
9 kommenttia:
Tänään on ollut todellakin hieno ulkoilusää! Tai olisi ollut, mikäli olisi ehtinyt näyttämään nenäänsä ulkona valoisan aikaan :)
Hauska episodi päästäisen kanssa, kas kun ei tosiaan vipeltänyt puntista sisään lämpimään!
Kyllä tällaisen lähinnä raskaan musiikin parissa aikaansa kuluttavan miehen sydäntä lämmittää GORE-tex-vaatteet. ;D
Anteeksi, oli vaan pakko. :)
Mä näen piirrettynä koko 'luonto vs. ihminen'-episodin ja hymyilen. Samalla ajattelen kadehtien niitä varusteitasi - olisipa mulla ollut perjantaina edes osa niistä ylläni 'kakaranjärvellä' valaa kuunnellessani, huoh!
Nimim. En muista koska olisin niin palellut!
Huomenta kaikille tasapuolisesti!
Miero, kiva että sinutkin saa jostain innostumaan... ;)
Stansta, en minäkään voinut välttyä piirretty-mielikuvalta, kun sitten kahvin ryystämisen lomassa kelailin tuota yhteentörmäystä päästäisen kanssa... :D
Ja kyllä ne vaan kelpotamineet on ne gore-kamppeet... ainakin pitävät tuulen & kosteuden kiitettävästi loitolla.
Lähinnä mua vaan siis naurattaa toi sanan kaksoismerkitys. :)
Voih, miten suloinen kohtaaminen :-).
Melkein haistoin notskimakkaran- ja kahvin... tuli niin mieleen nuoruus ja retket talvella. Ja kesällä. Ja jokavuodenajalla ;-).
Odotan innolla kuvia!
Miero, jäi nuo kaksoismerkitykset silmien väliin, oli vasta aamun eka kuppi kahvia menoillaan... joo, seli-seli... ;)
Natjale, silmäilin kuvia kamerasta (en vieläkään ole niitä siirtänyt koneelle), eikä ne ainakaan siinä näyttäneet kovin lupaavilta... mutta se voi olla ihan eri peli, kun ne on koneella. Monesti kamerassa kuva on saattanut näyttää aikas kököltä, mutta tietokoneelle siirrettynä - ilman mitään retusointeja - se onkin osoittautunut ihan kelpo otokseksi. Ja joskus taas toisin päin, mikä kameran näytöllä näyttää hyvältä, onkin kaikkea muuta lähemmin tarkasteltuna koneella.
Kylläpä oli mukava kohtaaminen, osaat kirjoittaa hyvin kuvainnollisesti, melkein näin koko sintin viikisä värisyttämässä.
Iltaa Carita!
Ja tervetuloa joukkoon tummaan, kiva kun pyörähdit blogissani :) Ja kiitos kaunis kehuista!
Vaikka ensireaktioni kohtaamisessa päästäisen kanssa olikin äimistynyt, ehkä jopa hivenen järkyttynyt ;) niin kyllä siitä loppupelissä herttainen muisto jäi.
Lähetä kommentti