Saimme tällä viikolla töihin pitkään toivomamme satulatuolin. Saattaa kuulostaa saituruuden maksimoinnilta, kun saimme yhden ainokaisen tuolin, johon kukin meistä noin kymmenestä asiakaspalvelijasta voi vuorollaan ahterinsa sovittaa… Mutta toisaalta oli kyllä järkevä tikki hankkia ensin yksi kokeilukappale, kun eihän ole mitään takeita siitä, että kaikki ovat into pinnassa tällaisesta muutoksesta.
Vaan täytyy sanoa, että kylläpä mokomasta mööpelistä onkin irronnut iso ilo, niin fyysisen kuin henkisenkin työhyvinvoinnin kannalta katsoen! Varsinkin kun älysimme kurkistaa valmistajan nettisivuja…
Päivänselvän ergonomisen istuma-asennon lisäksi mainitsen pari esimerkkiä. Satula tuoli kaunistaa. Kun ruoto on suorempi ja ryhdikkäämpi, ihminen on automaattisesti kauniimpi. Ergonomisesta asennosta seuraa myös vääjäämättä parempi verenkierto alaraajoihin, mikä voi vaikuttaa selluliitin ja turvotuksen määrää vähentävästi. Herran tähden ja yhden kerran! Muuta ei sitten tarvitakaan, joka päivä kun malttaa tuolissa istua sen tunnin-pari kerrallaan (mikä oli suositus), niin johan me olemme koko remmi bikinikunnossa maaliskuussa! ;)
Ja koska kyseessä on raollinen satulatuoli, intiimialueet tuulettuvat ja viilentyvät mukavasti tuolissa istuttaessa, mikä puolestaan lisää hyvinvointia ja mukavuutta, jopa terveyttä navan alapuolella - niin miehillä kuin naisillakin - kun ei hiota, kiristä tai purista. :)
Mutta ihan vakavasti puhuen, omat ensimmäiset kokemukseni tuolista olivat pelkästään positiivisia. Tuoli näyttää kovalta, ehkä epämukavaltakin, mutta ei todellakaan ole sitä. Istuminen totta tosiaan tuntuu luonnolliselta siinä... niin kauan kuin työskentelen tietokoneella.
Nimittäin satulassa kun istutaan hiukka normaalia korkeammalla, niin sitä soisi, että näppiksen alla olevan tason lisäksi muutkin pöytälevyt olisivat säädettävissä sopivampaan korkoon. Vaan kun ei ole, ei ainakaan kovin kätevästi. Ja kun joudun kääntymään koneelta pois tehdäkseni merkintöjä asiakkaan papereihin (näin tapahtuu melkein jokaisen asiakkaan kohdalla), joudun ottamaan hiukan mäkihyppääjämäistä etukenoa ja varaamaan painoa pikkuisen päkiöille... Ei kovin luonteva asento sekään, mutta parempi kuin röhnöttäminen selkä pyöreänä pöydän yllä, mikä ei luonnaa laisinkaan satulassa.
No, näiden ergonomisten kokeilujen tiimellyksessä ahersin eilen viimeistä päivää ennen lomaa. Yleensä ottaen olen pyrkinyt livistämään liukuvan työaikani turvin hiukan etuajassa lomille, mutta eilen venytin pyynnöstä päivää hiukan pidemmäksi, sillä aiemmassa postauksessani ohimennen mainittu kumma kulkutauti jatkaa kollegoiden kaatamista ketoon kuin saarnamies herätysjuhlilla konsanaan... Nyt vain täytyy toivoa, etten osoittaudu liian tunnolliseksi työntekijäksi ja sairastu itse lomaillessani!
3 kommenttia:
Mä olen kans haaveillut kotiin sellaisesta mustasta selkänojallisesta Bonanza -satulatuolista, ovat kuulema tosiaankin hyviä kapistuksia! Ja helkkarin kalliita, se Bonanzakin maksaa jotain 400-500 eukkaa...
Tuollaisesta aukollisesta versiosta en muistaakseni ole kuullutkaan, mutta epäilemättä se voisi olla vielä parempi vaihtoehto :D
Tervehdys, Neiti F...
...ja hyvää ystävänpäivää!
Tää satulatuoli (Salli) on selkänojaton malli. Tai kai niitä on selkänojan kanssakin, mutta meille hommattiin ilman nojaa. Alkuun kyllä epäilytti suuresti tuo nojattomuus, mutta itseasiassa istuma-asento on niin hyvä tuolissa, ettei sitä selkänojaa kaipaa ollenkaan! Nämä raolliset tuolit on kait suunnattu erityisesti miehille, mutta käy ne naisillekin...
Meillä on kans duunissa toi itsensäkidutusväline nimeltä satulatuoli, selkänojaton malli. Se tosiaan pakottaa ruodon suoraan, ja sekös laiskamatoo vituttaa.
Ei vaan, pieninä annoksina se on tosi jees. Oon kuitenkin joskus istunut sillä käytännössä koko työpäivän ajan, ja voin kertoa, että sen jälkeen en moneen päivään halunnut nähdä koko tuolia. Sattuu vieläkin kun edes miettii.
Lähetä kommentti