Tällä viikolla olen saanut osakseni Pirpanan jakamattoman huomion jo ennen kukonlaulua. Tiistai-aamuna jätkä tuli tallomaan päälleni, purisemaan ja hurisemaan onnellisena klo 5.19. Eihän siinä enää nukkumisesta tullut mitään, joten oli noustava ylös ennen heräämistä. Seuraavana aamuna, keskiviikkona, arvon karvavekkari soi armeliaasti minulle ruhtinaalliset 11 extra-minuuttia, purinaattori iski "vasta" klo 5.30.
Sanomattakin on selvää, että olin jokseenkin väsynyt töissä luvattoman lyhyiden yöunien vuoksi. Eräs kollega ehdotti, että sulkisin peijoonit makuuhuoneen ulkopuolelle vetäytyessäni yöpuulle. Kaunis, mutta valitettavan kuolleena syntynyt idea, kiitos vaan. Nimittäin alkuyö menisi kuunnellessa viattomien luontokappaleiden ei-niin-hiljaista protestia: miukumista, maukumista, ehkä jopa mouruamista yhdistettynä kouristuksenomaiseen oven raapimiseen. Ja klo 5.19 / 5.30 lopputulema olisi suunnilleen sama = kissat makuuhuoneessa osoittamassa kiintymystään kotiorjaa kohtaan purinallaan + yksi makuuhuoneen ovi raavittuna säpäleiksi ;)
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Perjantaina tarjouduin tekemään ylimääräisen iltavuoron, kun jokin kaamea kulkutauti kaatoi erään kollegan vuoteen omaksi. Oma-aloitteisuus on aina plussaa, varsinkin kun on vailla vakisopparia! ;)
No, sainpahan hiukan paikattua univelkasaldoani, kun ei tarvinnut kirmata sorvin ääreen aamu-kahdeksaksi. Muutenkin aikataulun muutos sopi pirtaani, sillä Wanhan Rouwan putkisto-ongelmaan oli saatava jokin ratkaisu. Joten ennen töihin menoa poikkesin serkkupojan pajalla, mistä sainkin tuomion: pakoputkesta on vaihdettava pari osaa uusiin, niin matka jatkuu hiukan äänettömämmin.
Töiden jälkeen olikin sitten luvassa poikkeuksellista ohjelmaa: lähdin baariin tapaamaan miestä menneisyydestä, Milhousea, joka oli pölähtänyt vanhaan kotikaupunkiinsa visiitille pitkästä aikaa. Ehei, ei mitään romanttista virittelyä, vaan tervetullutta vaihtelua käydä siemaisemassa pari siideriä hyvässä seurassa :)
Lauantai-aamuna eivät karvavekkarit toimineet. Taisin haiskahtaa liiaksi rock-musiikille pitkäksi venähtäneen perjantai-illan johdosta... Nimittäin lausahdus "Ei sitten olla yömyöhään" osoittautui jälleen kerran kuuluisiksi viimeisiksi sanoiksi... ;)
5 kommenttia:
Ihania kiusankappale-purinaattoreita xD
Meillä tehdään tota myös säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos/kun maksimaalinen purina ei tuota toivottua tulosta, hiipii punainen paholainen peiton alle ja iskee hampaansa varpaisiini. Sen jälkeen me sihistään kilpaa. Oikee pikkupiru.
Eihän tämän ikäisen tarvii enää ihan kaikkea muistaa, eihän..? Sellaisia mitättömiä asioita kuten missä on käynyt ja milloin..?
- Ollaanko ME tavattu???
Jos en ole esittäytynyt ennen, niin saanen tehdä sen nyt?
"Hei olen blondi nimeltä Stansta ja täällä näyttäis olevan paljon tuttuja - saanko tulla uudestaan käymään?"
(kissaton vanhapiika)
Morjens, capri!
Joo-o, se kissojen kotiorjana olemisen sietämätön ihanuus... Pääpurinaattorina on ollut kyllä Pirpana, ja luulenpa, että jätkä alkaa näin kevään kynnyksellä olla hiukan levoton, niin kuin kollipojat yleensä. Siksi pitää sitten jo kukonlaulun aikaan kiskoa kotiorjakin jalkeille. Kaipa jätkä tuosta iän myötä rauhoittuu... tai sitten ei.
Ja tervetuloa joukkoon, Stansta! Ei tietenkään tarvitse kaikkea muistaa, sehän olisi jo kohtuutontakin... :)
Kaikin mokomin, poikkea toistekin kylässä, minäkin käyn välillä vilkuilemassa sinun kuulumisiasi... en kyllä muista, olenko jättänyt kommenttia, mutta sekin päivä varmasti koittaa vielä! :)
Mulla on ihan kauhea purinaattorikuume! Muksu tahtoisi mopsin, mutta mä saatan kohta alkaa taivuttelemaan sitä kissan suuntaan :) Mulla on siis niin ikävä noita karvavekkareita!
Tiedän tunteen Neiti F! Kissat osaavat kyllä salamyhkäisellä tavalla kietoa ihmispolot pikkutassunsa ympärille... joten tervetuloa / -menoa tassun alle, täällä meitä on muitakin! ;)
Lähetä kommentti