Aurinko paistaa suloisesti, linnut laulavat ja puut lykkäävät hiirenkorvaa... Ihanainen kevät on viimeinkin saapunut Suomenkin leveysasteille!! Tosin täytyy myöntää, että yksi varjopuoli tässä päivänpaisteessa kuitenkin on: aurinko paljastaa armottomasti pölyiset pinnat hyllyistä ja pöydiltä, jotka kipeästi kaipaavat pyyhkimistä, sekä ennen kaikkea likaiset ikkunat, jotka suorastaan huutavat pesemistä - ulkopuolella on epämääräisiä, rapaisia roiskeita (miten se on mahdollista kerrostalon 2. kerroksessa?!) ja sisäpuolella hikisten tassujen & kosteiden kuononpäiden jälkiä. No, siivoussavotta saa vielä tovin odottaa...
Huolimatta viimeaikaisesta takapakista työrintamalla, myös mieleni on sangen aurinkoinen, eikä yksin keväisen kelin johdosta. Kiitos Pellavapään, joka on vallannut yhä vankemman jalansijan elämästäni ...ja kyllä vaan, saanut vanhanpiian vakaumukseni vakavasti horjumaan! :)
Tosin eräs varjo lankeaa myös Pellavapään valostuttamaan mieleenikin. Tämä blogi. Painiskelen siis samantyyppisen ongelmakimpun kanssa kuin capri, vuohenkasvattaja-voikukkaviininmaistelija-ystäväni =). En tosin mieti bloggaamisen lopettamista tykkänään, mutta käyn harva se päivä kamppailua itseni kanssa löytääkseni ratkaisun sisintäni korventavaan pulmaan ...tai pulmiin, jos ihan tarkkoja ollaan:
1) Kerronko Pellavapäälle blogistani?
(Käsittääkseni miekkonen ei ole tietoinen näistä kirjallisista hengentuotteistani - vielä)?
Ei sillä, että tässä blogissa olisi mitään hävettävää tai salailemisen arvoista. Mutta kieltämättä, jos kertoisin tästä blogista hänelle, tuntisin itseni kenties jollain tapaa alastomaksi. Tai vähintäänkin paljaaksi, suojattomaksi. Ovathan nämä rivit yksityisiä ajatuksiani, vaikka ovatkin tiedon valtatiellä julkisesti kenen tahansa luettavissa. Mutta kirjoitan nickin suojissa, ja vain kourallinen blogissani vierailevista ihmisistä tuntee minut myös IRL; olen tietoisesti pitänyt tosielämästä minut tuntevan lukijakunnan mahdollisimman suppeana. Nimittäin kuta useampi minut oikeassa elämässä tuntee, sitä korkeammaksi nousee kynnys kirjoittaa vapaasti. Muuttuisivatko postaukseni sitten hajuttomiksi ja värittömiksi (sikäli kun eivät sitä ole jo olleet), jos lukijakuntani kasvaisi yhden viehättävän herrasmiehen verran?
Toisaalta taas, jos en saata Pellavapäätä kartalle puuhistani blogistaniassa, voi olla vain ajankysymys, kun herra suunnistaessaan ympäri virtualiaa harhautuu ehkä myös blogiini. Ja se puolestaan voisi herättää hämmennystä ja kiusallisen kysymyksen, miksi en ole kertonut blogistani aiemmin...
2) Kirjoitanko jatkossa myös Pellavapäästä, orastavasta ihmissuhteestamme ja siihen liittyvistä asioista?
Aloitin bloggaamisen, koska sisälläni virisi tarve kirjata ylös oman elämän pieniä ja suuria sattumuksia. Ja Pellavapää sydämeni valtaajana lukeutuu näihin "sattumuksiin". Joten siltä kantilta olisi ainakin etäisesti perusteltua kirjoittaa merkityksellisestä miehestä elämässäni ja hänen muassaan tuomista käänteistä. Tietenkään en kirjoittaisi liian yksityiskohtaisesti tai paljastavasti siitä, mihin polkumme on tulevaisuudessa kulkeva, etten tulisi loukanneeksi Pellavapäätä... Mutta veisikö se, epämääräisen sanahelinän naputtelu, sitten terän koko hommalta?
No, täytyy kypsytellä, pureksia, märehtiä, sulatella asiaa. Ehkäpä Helkaman hurmaava kyyti keväisessä, auringonpaisteisessa ulkoilmassa kirkastaa ajatukseni ja selvittää pienen sievän pääni näiden pulmien suhteen... :)
6 kommenttia:
Mulla on tietysti tällainen extreme-kokemus taustalla, joka ei sellaisenaan ole tietenkään verrattavissa tuohon sinun tilanteeseesi, mutta silti ennustan, että jos paljastat blogisi Pellavapäälle, et pysty enää kirjoittamaan siten että siitä olisi sinulle sitä iloa ja hyötyä, mikä on kai tällaisten blogien tarkoitus..? (aika pitkä lause!! :))
Mitä jos jatkaisit salasanan takana, silloin Pellavapää ei ainakaan vahingossa voisi eksyä paikalle?
Hyvää myöhäisiltaa, Neiti F!
Hyvä pointti, ja samaan lopputulokseen olin itsekin tullut, että kirjoittaminen muuttuu, jos paljastan blogini PP:lle...
Hassua, että mieleeni ei pälähtänyt tuo salasana-ratkaisu, mikä on miltei itsestäänselvä yhtenä erittäin varteenotettavana vaihtoehtona... Täytyypä jatkaa asian märehtimistä, tai ainakin nukkua vähintään yhden yön yli (tokkopa siinä ajassa herra vielä virtuaaliaskeltaa sattumalta tänne). Suurkiitos vinkistä, Neiti F! :)
Mullahan on myöskin salasana-blogi erikseen -tosin eri syistä. Ei erityisesti kenenkään elämääni liittyvän erityisen henkilön vuoksi (tai sitten heidän kaikkien..). Se on, ainakin minulle jo nyt, antanut ihan uuden ulottuvuuden kirjoittamiselle.
Mikäli päädyt salasanan taakse menoon, toivoisin olevani yksi luottohenkilöistäsi!
Kaikkea hyvää alkavalle vappuviikolle!
Nerikah... Tuo on asia jonka kanssa varmasti saat painiskellakin. Ja vain itsehän sen parhaiten tiedät mikä on paras ratkaisu.
Itse kerroin The Manille blogistani, kerroin myös, että se on täysin julkinen ja kenen tahansa luettavissa, jos haluaa sitä lukea.
Oma kokemukseni on, että en muutenkaan kerro kaikkia "likaisia" yksityiskohtia elämästäni vaan nimenomaan niistä pienistä ja suurista sattumuksista, kuten sinäkin ja en ole huomannut, että kirjoittamiseni olisi sen kummemmin siitä muuttunut. Itse asiassa en edes ajattele sen tarkemmin vaan annan ajatusten virrata ja näppiksen laulaa kaikkine näppihäiriöineen päivineen. :D
Mutta jokainenhan meistä on erilainen ja jokaisella meistä on omat motiivinsa kirjoittaa blogia.
Kipaisepas luonani noukkimassa talteen jotain sinulle kuuluvaa...
Vappua odotellessa! :D
Hello ladyt!
Lupaan teille kaikille, että en katoa savuna ilmaan, jälkiä jättämättä jos-vaikka-kun päädyn menemään salasanan taakse... Mutta kypsyttely on vielä kesken, se on niin mahdottoman sujuvaa tämä vaakaihmisen päätöksenteko! ;)
Toisaalta olen itse sen tyyppinen ihminen, että asiat on voitava kertoa suoraan. Juuri siksi varmaan tällaisesta, jonkun mielestä kenties mitättömästäkin asiasta, on tullut melkoinen ongelmakimppu minulle...
Kuten Terhi kommentissaan sanoi, "anna vaan näppiksen laulaa". No, vaikka näitä tosielämän kontaktejakin täällä blogissa käy muitakin kuin mahdollisesti Pellavapää tulevaisuudessa, niin ei se ihan kauheasti ole kirjoittamiseeni vaikuttanut. Olen pystynyt ikään kuin "unohtamaan" niiden livekontaktien olemassa olon ja kirjoittamaan niin, että tästä blogista & kirjoittamisesta on ennen kaikkea iloa ja hyötyä itselleni... Toki myönnän myös sen, että parisuhde on ehkä muita aihealueita herkempi, joten on käytettävä suurempaa harkintaa siinä, mitä siitä kirjoittaa ja miten siitä kirjoittaa...
No, minä käyn juupas-eipäs -vääntöä vielä tovin itseni kanssa. Hauskaa Wappua kuitenkin kaikille!! =)
Lähetä kommentti