Wanhasta Rouwasta on sukeutunut varsin vaativainen peltilehmä. Vasta äskettäin minun täytyi hiljennyttää Rouwan pärpätys serkkupojan pajalla, niin johan pukkaa uutta pulmaa!
Parin viimeisen viikon aikana Rouwan etupäästä on satunnaisesti kuulunut epäilyttävää ääntä - joka EI tule moottorista - joten ajoin Rouwan silmiteltäväksi eräälle korjaamolle. Aluksi mietin kääntymistä jälleen serkkupojan puoleen, mutta en kehtaa häntäkään vähän perästä ja uudestaan hyppyyttää, sillä onhan hänellä varmasti muutakin tekemistä kuin ratkoa serkkulikan alati jatkuvia autopulmia! No, tuomio korjaamolta oli pienimuotoinen remontti etujarruihin, kustannusarvio 120 eeroa, osineen töineen. Z-sus. Mutta toisaalta, onhan se ihan siedettävä hinta mielenrauhasta ja turvallisuudesta.
Nimittäin vian selvittyä en tohtinut ajaa enää metriäkään Rouwalla ennen kuin jarrut olisivat taas kunnossa, vaikka pidossa ei sinänsä olekaan ollut ongelmia. Sen verran rajaton ja täysvallaton mielikuvitukseni on, että se ehti jo visioida, mitä kaikkea voisikaan sattua...
Niinpä vietin pari oma-aloitteista autotonta päivää, sillä sain ajan remonttiin vasta perjantaiksi. Mutkikkaaksi asian teki se, että noina molempina päivinä minun piti järjestää itseni sorvin ääreen ja olla täydessä toimintavalmiudessa klo 0800. Ja kaupungin sille reunalle, missä konttuurimme sijaitsee, julkiset kulkuyhteydet ovat normaalia heikommalla tolalla näin koulujen loma-aikaan. Mikä siis neuvoksi?
Yksi vaihtoehto oli hypätä paikalliseen linjuriautoon, joka kulkee miltei ulko-oveni editse, ja matkata sen kyydissä lähimpään lähiöön, josta matkaa byrooseen on vielä 4 kilometriä... Jonka taittaisin... Niin miten? Apostolinkyydillä? Taksilla? Kollegoidenkaan vuorot eivät oikein sattuneet yksiin.
Viimeisenä oljenkortenani otin puhelimen kauniisen pikkukätöseen ja kilautin kaverille, MiesManille, joka oli vast'ikään pyytänyt apuani erään pulman ratkomisessa. Joten hän oli minulle palveluksen velkaa... MiesMan lupasi auttaa neitoa hädässä ja tarjota minulle kyydin töihin. Kotimatkasta sanoin suoriutuvani omin neuvoin.
Niin kuin sitten suoriuduinkin. Keskiviikkona, ensimmäisenä autottomana päivänä, oli nimittäin järjettömän upea, aurinkoinen päivä. Keli oli ehkä aavistuksen plussan puolella, siis mitä passelein pienimuotoiseen reippailuun. Joten työajan lähetessä loppuaan kehaisin kollegoille tekeväni naisen työn ja käveleväni työmaalta lähiöön, josta kotimatkani jatkuisi linjuriautolla.
Tein hiukan taustatutkimusta, paljonko aikaa askellukseen piti varata, sillä pari mieskollegaa silloin-tällöin tallaavat kyseisestä lähiöstä töihin. He kehuivat matkan taittuvan niinkin sukkelaan kuin 40 - 45 minuutissa. Sukkelaan?!? Kaltaiseni himokävelijän korvaan sen kuulosti lähinnä aikavalta! Mutta toisaalta, minä kävelenkin kitkaravia - kävelyvauhtini on sikäli rivakka, että hitaammat kulkijat saavat hölkätä pysyäkseen tahdissani ;) Joten uhmakkaasti lupasin suoriutua matkasta selvästi lyhyemmässä ajassa.
Niin kuin sitten suoriuduinkin, kävelin 4 kilometriä 3o minuutissa, farkut jalassa. Rohkenen epäillä, että asianmukaisemmin vaatetettuna olisin ehkä saanut nipistettyä vielä pari minuuttia paremmaksi ;) (Ja kyllä, minulla on toisinaan lievästi sanottuna terhakka kilpailuvietti...)
Pikku-reippailusta jäi käsittämättömän hyvä olo pitkäksi aikaa! Ehdin miettiä kaikki maailman asiat kävellessäni... tai no, ainakin minun maailmani asiat. Joka tapauksessa mieli oli ihmeen kevyt ja valoisa. Kroppakin tuntui ihmeen kevyeltä, vaikka hengästyin hiukan ja sain varmasti sykettäkin nostatettua aavistuksen. Ja reisi- ynnä pakaralihakset tuntuivat saaneen ripauksen ryhtiä - no niin kai, kun nehän juuri kovimmalla koetuksella olivat pikkuspurttini aikana! Osa kotimatkastani taisi siis mennä jopa terveellisen puolelle?!
Niinpä tämän kokemukseni perusteella suosisttelenkin kaikille lämpimästi: unohtakaa kaikenkarvaiset bodybalancet, armycombatit sun muut vastaavat ja ottakaa ristiksenne vanha auton rupuska, jolla luulette pääsevänne sujuvasti kulkemaan. Pikkuvikoineen ja teknisine pulmineen se nielee roposet vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin nuo maksulliset jumpatkin ja tarjoaa samalla mainioita tilaisuuksia hyötyliikuntaan! ;)
6 kommenttia:
Kylläpä sitä oivasti on saatu siellä haitta kääntymään hyödyksi, vau! Vaikka varmasti autottomuus ilman omaa tahtoa tuskin mikään nautinto sinällään onkaan.
Tarttis itsekin ottaa itseään niskasta kiinni kevätauringon myötä ja raahata ruhonsa päivittäin pihalle. Persehän tässä koneella istuessa leviää, eikä tästä tässä muodossaan saa edes palkkaa, hyvän mielen 'vain'.
Aurinkoista alkavaa viikonloppua sinne toivottelen! :)
Auh, nuo vanhat autot (uudetkin kyllä) ovat ikäviä rahareikiä kaikessa arvaamattomuudessaan... Mutta upeasti sait käännettyä kyllä tilanteen positiiviseksi :) Hyötyliikuntaa ei tosiaan pidä vähättelemän!
Kivaa ja rentouttavaa viikonloppua!
Saanko kysyä, että kuinka vanha Wanha Rouwa on?
Kävely onkin ihanaa liikuntaa, kunhan vaan viitsii lähteä liikkeelle.
Töissä mie oon kävellyt nyt jonkin verran, kun autoa ei meinaa saada parkkiin mihinkään.
Töiden jälkeen olen nyt kolmena iltana miehelle ehdottanut lenkkeilyä, joten ehkä se tänä iltana onnistuu :) Onhan sitä asiaa jo kolme iltaa mietitty.
Ei tuo Wanhan Rouwan jarruremontti niin hirveen kallis ole, miun entiseen Mitsuun tehtiin kaksi kertaa jarruremontit. Ensimmäinen oli yli 700€ ja toinen yli 500€, kauheeta! Itse auto maksoi 800€ (oltiinkohan vähän tyhmiä...)
Päivää arvon ladyt!
Stansta & Neiti F, nykyään yritän entistä hanakammin nähdä asioista myös valoisat puolet... Ja mikäs siinä tosiaan tepastellessa töistä lähiöön, kun keli oli täydellinen ulkoiluun! Aamupäivällä muutama rouva jo ehti harmitellakin töissä, kun tärvääntyy merkittävä osa päivästä sisätiloissa, tietokoneen äärellä...
Ja siinä taivaltaessani & miettiessäni niitä syntyjä syviä tulin ajatelleeksi, että voisihan sitä muulloinkin pitää autottoman päivän - ihan vaikka autossa ei vikaa olisikaan. Ja päätin, että jahka lumet sulavat kunnolla, otan asiakseni pyöräillä töihin kerran-pari viikossa. Matkaa kotoa töihin kertyy noin 13-14 km... Toissa kesänä vain pari hassua kertaa sain reipasteltua ja fillaroitua työmatkan, vaikka se on mielestäni vielä kuitenkin siedettävän rajoissa.
Pyriitti, Wanha Rouwa on rekisteröity 1990, eli ei ihan uudenkarhea enää, mutta sitkeää japanilaista lajia ;) Kilometrejä Rouwa ehtinyt kartuttaa suunnillensa 258000. Eräiden tahojen mukaan se on aika vaatimaton lukema tuon ikäiselle autolle?
Siru, kyllähän tuo sinällään on kohtuusumma pienimuotoisesta jarrurempasta, olisihan siihen tosiaan voinut upota huomattavasti enemmänkin.
Moikka! Ihminen "normaalisti" kävelee 6km/h. Olet siis nopeampi. :D
Minullakin auto temppuilee. Vilkut lakkasivat toimimasta eilen. Hätävilkut toimivat, mutta en oikein viitsi ajaa 15km hätävilkut päällä vanhempieni luokse. Joudun siis ajamaan ilman vilkkuja, onneksi tuolla matkalla on vain muutama käännös ja suurin osa nuolivaloilla, joten ihmiset tietävät (toivottavasti) mihin minä olen menossa korjauttamaan vilkkujani. :)
Lähetä kommentti