Joulupatja by Heli Laaksonen

Sain männä-viikolla tämän Heli Laaksosen Joulupatja -ajatelman / runon sähköpostilla. Ei ollenkaan pöllömpi vaihtoehto joulun viettoon!! :) Joten tässä se tulee:

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."

Lahjakuvaelma

Vaikka h-hetkeen eli jouluaattoon onkin vielä hyvän matkaa aikaa, olen ehtinyt saada muutaman lahjan ystäviltäni... Olen siis mitä ilmeisimmin ollut edes pikkuisen kiltti kuluneen vuoden mittaan! ;)

Myy lahjoi minua varsin osuvasti: sain Kiroileva siili -kahvimukin ja askillisen pussikahvia!

Olen ollut kuluneen syksyn mittaan varsin väsähtänyt, välillä myös töissä. Mutta niin on ollut Myykin. Ja mikäs muukaan syynä on ollut kuin liian vähäinen tai liian heikkolaatuinen uni, joka minun kohdallani on johtunut ihan silkasta erostressistä. Varmasti myös mustan synkeällä, vetisellä syksyllä on osuutta väsähtäneisyyteeni. Myyllä puolestaan on omat syynsä... Kerran naureskelimmekin töissä, että olemme Pirteä ja Tosi Pirteä, vaikka todellisuus oli juurikin päin vastoin. Siksi tämä muki onkin sangen osuva kuvateksteineen. Ja erityisen osuva on kylkiäinen, paketti pussikahvia, jota minun on aivan pakko saada työvuoron alkumetreillä - väsytti tai ei! :)

Käydessämme kyläilemässä Maalarin luona sain Maalarilta pikkuruisen joululahjan, niin saivat muutkin rouvat. Lahja on ainoastaan kooltaa pikkuruinen, vaan ei arvoltaan! Maalari on itse huovuttanut tämän avaimenperän; näin meillä jokaisella rouvalla on Maalarin sydän mukanaan :) (Sydän on karhea ja herttaisella tavalla rujo - ihan kuin oma sydämenikin on vielä toistaiseksi eron jäljiltä)

Kolmas lahjanikin on omatekoinen, sain sen Kokilta: kierrätysmateriaalista tehty ekokauppakassi! Kassissa oli myös pieneen biohajoavaan rasiaan pakattuna järjettömän hyviä pikkuleipiä.

Lahjakassi on pienentänyt edes pikkiriikkisen alati kasvavaa jätteiden määrää, kun se on tehty kahvipusseista, mutta säästää luontoa muutenkin pitkään - ja minun roposiani siinä sivussa :) - kun minun ei enää tarvitse turvautua kaupan muovikasseihin ...tai olla vähän perästä ja uudestaan pesemässä kankaisia ekokauppakassejani! No, en minä niitä kangaskasseja nyt niin taajaan pese, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa tämä lahja lämmittää erityisesti pientä, orastavaa "viherpipertäjän" sydäntäni!

Paketointitalkoot ynnä leffailta

Lauantaina tosiaan lähdin Myylle siinä illan suussa mukanani pari rullaa lahjapaperia, pieni säkillinen lahjoja ja repullinen muuta tarpeellista tavaraa, sillä jäin Myyn luokse yökylään. Saimme lahjukset paketoitua mallikkaasti... Siskoni toisesta paketista tuli sennäköinen, että siitä ei melkein arvaa, mitä paketti sisältää... ;) Tosin osa lahjoista on minun osaltani ainakin vielä paketoimatta, sillä ne ovat vielä kaupassa! :)

Illalla katsoimme pari leffaa ja popsimme juustochilipähkinöitä, karkkia & chipsejä, minä siemailin samalla hiukan siideriä, Myy puolestaan breezeriä. Ensin oli vuorossa Numero 23 (Number 23), jossa pääosaa esittää Jim Carrey. Tämäkin on Carreyn vakavampi elokuva, jossa herra ei pelehdi tyypilliseen tapaansa tai vääntele naamaansa hullunkurisesti. Walter Sparrow (Carrey) saa syntymäpäivälahjaksi nuhruisen divari-kirjan Numero 23 ja alkaa huomata yllättävän paljon yhtäläisyyksiä kirjan päähenkilön ja itsensä välillä, jopa pakkomielteeksi asti. Sen enempää leffasta en tohdikaan sanoa, etten tulisi pilanneeksi koko juonta. Jokseenkin painostavasta tunnelmastaan huolimatta leffa on erikoisella tavalla hyvä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Toisena oli sitten vuorossa Million Dollar Baby, jota tähdittävät Clint Eastwood ja Hilary Swank. Nyrkkeilyvalmentaja Frankie Dunnin (Eastwood) salille saapuu sitkeästi nyrkkeilijän urasta haaveileva Maggie Fitzgerald (Swank). Sinnikäs Maggie saa Dunnin myöntymään tämän valmentajaksi, ja kaksikon välille alkaa hiljalleen kehittyä yhteinen kieli ja yhden sortin ystävyys. Edessä on kuitenkin elämää suurempi kamppailu, joka vaatii suunnatonta rohkeutta. En yleensä ole nyrkkeilyelokuvien ystävä, enkä sen paremmin Clint Eastwood -fanikaan (vaikka herra onkin sangen mainio erinäisissä muissa roolisuorituksissaan), mutta tämä elokuva muodostaa poikkeuksen. Järisyttävän hyvä ja koskettava leffa!

Sunnuntaina pyörähdimme vielä kertaalleen joulumarkkinoilla, sillä Myyn mies ei ollut vielä käynyt siellä ihmettelemässä. Lisäksi kiertelimme muutenkin kaupoilla lahjastelemassa, tosin minun saldoni jäi jokseenkin laihaksi, sillä jos ei oteta lukuun uutta kuramattoa eteiseeni ja kissoille toista hiekkalaatikkoa, niin sain tarpeita vain yhteen lahjaan. Toivottavasti kerkiän saada noista tarpeista lahjan valmiiksi! Mutta jos en kerkiä, niin aina on olemassa plan B... :)

Joten vaikka puhdistus-operaationi Kodin ja teknisten kapineiden (läppäri ja puhelin, miksei myös kameran muistikortti) suhteen jäikin pahasti vaiheeseen, kun olin vasta illan suussa sunnuntaina takaisin Kotona, niin viikonloppu oli kaikin puolin onnistunut. Sisälsihän se mukavaa yhdessä oloa ystävän kanssa, pientä jouluista puuhastelua ja leffanautintoja!

Viirauksen maailmanmestari?

Nyt on sitten joulumarkkinat katsastettu. Alkuperäinen ajatukseni oli ekotehoilla tänään eli mennä kävellen markkinoille, eihän täältä Kotikolosta ole kuin vaivaiset muutama kilometri Linnoitukseen, olisipahan tullut päivän happihyppely suoritettua ihan huolella. Senkin puoleen olisi ollut perusteltua mennä jalan tai edes linjuriautolla, että parkkipaikan löytäminen tällaisena päivänä on työn ja tuskan takana, kun on markkinat menoillaan ja kansa muutenkin tungeksii kaupungilla lahjastelemassa. Mutta kun ei niin ei.

Viereksin aamupäivällä täällä tiedon valtatiellä hyvän tovin siemaillessani muutamia kuppeja kahvia samalla. Sitten otin kaikessa rauhassa suihkun, kuivailin tukkaa, etsiskelin vaatteitani ja... hupsista, kello olikin jo puolipäivä! Keli oli kääntynyt eilisestä suloisen talvisesta loskakeliksi, lämpötila plussanpuolella ja ilma kosteahko, joten se ei järin suuresti houkuttanut pistämään töppöstä toisen eteen. Toivottavasti tämä kelin muutos on tilapäinen häiriö, ettei tarvitse kohta todeta: "Hyvästi jää, talvinen sää..." !

Siispä silmittelin linjuriauton aikatauluja, sillä pääsisinhän sukkelampaan kohti keskustaa sillä konstilla kuin kahlaamalla loskassa... Mutta nekään eivät käyneet yksiin, kun viirasin lähtöäni liian pitkään. Oli siis otettava autonavaimet kauniiseen käteen ja huristeltava keskustaan. Joo, tiedän, aika heikkoja syitä, mutta iski äkillinen laisk... korjaan, mukavuudenhaluisuus! ;)

Suureksi mielipahakseni ja harmikseni en löytänyt aiemmin mainitsemaani eliksiiriä, kuusenkerkkäsiirappia, markkinoilta. Sentään en aivan tyhjin käsin palannut reissultani, sain muutamiin lahjoihin täydennystä, mutta en ainakaan vielä paljasta, millaisia täydennyslöytöjä tuli tehtyä... Sain myös ostettua pari rullaa ihania lahjapapereita sekä nyöriä Tiimarista.

Yhtälailla olen viirannut paljon mainostamaani puhdistusta Kotikolossa... Jotenkin tuo keli vaan lyö mieltä vähän matalaksi ja aivan kamalasti kehtuuttaa, ei niin millään viitsisi tarttua toimeen. Mutta tarkoitus olikin toteuttaa tuo puhdistussavotta tänä viikonloppuna - ja nythän on vasta lauantai! ;)

Johan on markkinat!

Tänä aamuna minulla oli poikkeuksellisesti herätyskello soimassa, että varmasti heräisin ajoissa, sillä tänään on ohjelmassa kaikenlaista. Vaikka tokihan nuo karvavekkarini yleensä huolehtivat siitä, että nousen viikonloppuisin ja loma-aikoinakin ajoissa (lue: viimeistään klo 7-8), kun alkavat hillua levottomasti saadakseen kotiorjansa tarjoilemaan aamiaisen samaan aikaan kuin arkenakin.

On se muuten kumma, etteivät nuo kisuliinit vaivautuneet eilen aamulla toteuttamaan herätysoperaatiotaan. Minulla ei nimittäin ole mitään mielikuvaa, että kello olisi soinut, saatika että olisin sen jossain vaiheessa sammuttanut - ja aivan saletisti laitoin vekkarin herättämään illalla ennen kuin kävin nukkumaan ja aivan saletisti oikeaan aikaan, hiukan yli kuuden. No, minä heräsin klo 6.48... enkä todellakaan kaikessa rauhassa, vaan tuli taas sellainen sarjakuvamainen syöksyminen suihkuun: vatsalihaksilla ylös petistä ja ensimmäiset askeleet ruopivat tyhjää ilmaa! :) Niin kiiru tuli, että ehdin kahdeksaksi töihin, kun kuitenkin (pitkä) tukkakin piti pestä ja kuivata, meikata, ruokkia kissat, putsata hiekkalaatikot ym... Mutta sepä siitä!

Tänäaamuna, kun minä siemailin ensimmäistä, höyryävää kupillista kahvia, Pirpana sai ahmaistua aamiaisensa ja osan Neiti Söpönkin aamiaisesta hyvällä ruokahalulla. Sitten olikin duracell-kissassa taas virtaa siihen malliin, että oksat pois!

Tällä viikolla Pirpana on toteuttanut "puutarhaunelmiaan" eli ollut suunnattoman kiinnostunut olohuoneen ikkunalaudalla olevista kasveista - parista anopinkielestä (toinen Miehen) ja sitruunapuiden aluista. Tai ei niinkään itse kasveista, vaan lähinnä siitä mullasta. En ymmärrä, mistä moinen intohimo kukkamultaa kohtaan! Nimittäin Neiti Söpö ei ole koskaan kaivellut multaa ruukuista tai ollut kasveistani kiinnostunut - ainakaan valvovan silmäni alla. No, sinne ikkunalaudallehan tuo pikkujätkä taasen ampaisi heti, kun oli aamiaisensa nauttinut! Ei kait auta muu kuin tehdä tutkimusretki kaapin perukoille, minne olen muistaakseni säilönyt pieniä luonnonkoristekiviä myöhempää käyttöä varten, ja peittää mullan pinta niillä, josko Pirpana sitten luopuisi noista hortonomisista taipumuksistaan.

Mutta palatakseni siihen herätykseen tänään... Oli "pakko" laittaa kello soimaan, että saan oikeasti tänään jotain aikaiseksikin. Meinasin nimittäin jatkaa edellisessä postauksessani mainittua puhdistus-operaatiota ainakin jossain määrin. Myyn kanssa tuli myös sovittua, että järjestämme tänään Myyllä ehkä maailman pienimmät pikkujoulut (=minä ja Myy, mahdollisesti myös hänen miehensä) yhdistettynä paketointitalkoisiin. Nimittäin tuo lahjojen paketoiminen on melkoisen haasteellista kissataloudessa, kun kateista olisi suunnattoman kivaa leikkiä vienosti rapisevalla lahjapaperilla, jahdata käherrettyjä lahjanauhoja ja miksei käpälöidä vähän teipinpalasiakin.

On siis viisaampaa suoriutua paketoinnista muualla. Myymälöiden paketointipalveluihin en ole sen koommin sortunut, kun joitakin vuosia sitten ostin Siskoni vanhimmalle tyttärelle sukset joululahjaksi. Ne olivat sikäli haasteelliset saattaa lahjapaperin suojiin, että mieluusti pulitin omatuntoni mukaisen maksun paketoinnista - ja menihän se hyvään tarkoitukseen, olisko nyt ollut jonkin paikallisen urheiluseuran junnutoimintaan tms. En siis periaatteesta vastusta näitä paketointipalveluita, vaikka ne saattavatkin joskus olla hiukan aikavia, mutta minusta joulun odotukseen kuuluu olennaisesti lahjojen kääriminen paketteihin. Enkä kovin mieluusti luopuisi siitä nautinnosta!

Tänään on myös Linnoituksen Perinteiset Joulumarkkinat, ja vakaa aikomukseni on pyörähtää siellä pälyilemässä, josko saisin muutamiin joululahjoihin hiukan täydennystä. Sieltä voi löytää vaikka mitä metkaa, kun paikalliset tuottajat ja käsityöläiset ovat valloittaneet myyntikojut.

Viime vuonnakin tarttui mukaani sellainen erikoisuus kuin kuusenkerkkäsiirappi. Myyjä vakuutti sen olevan mitä oivallisinta flunssantorjunta-ainetta sekoitettuna teehen tai kuumaan veteen... ja tehot sen kuin kovenevat, jos hömpsäyttää vielä tilkkasen rommia joukkoon! :) Ja totta tosiaan, se oli mainion makuista teen joukossa - ihan ilman terästystäkin! - ei ällö-makea, kuten sokeri tai hunaja saattaa joskus olla, vaan hiukan kirpeällä tavalla pirteä tai ehkä jopa raikas. Joten yritän metsästää ainakin tuota eliksiiriä lisää markkinoilta!

Mutta nyt tuumasta toimeen ja töpinäksi, ensin Koti kuntoon ja sitten markkinoille!

Lahjastelua

Hyvistä aikeistani huolimatta en sunnuntaina käynytkään silmäilemässä kodinkoneliikkeiden hellavalikoimia, vaan siirsin sen suosiolla tuonnemmaksi, torstai-aamupäivälle, sillä torstaina minulla on tiedossa iltavuoro, joten saanen ihan kaikessa rauhassa zoomailla eri liesivaihtoehtoja ennen töihin menoa. Sen sijaan kävin Myyn kanssa muuten pyörähtämässä kaupoilla, pälyilemässä josko saisin edes jotain ideanpoikasia joululahjoihin. Ja tulihan siinä sivussa hankittua Miehen lahjakin.

Tänään tein sitten uuden lahjastelu-reissun suoraan töistä. Sain hankittua Siskolleni lahjan, jota on kyllä vielä hiukan täydennettävä. Sitten täytyisi keksiä jotain sopivaa Siskon tyttärille, Äidilleni, isoäidilleni ja Myylle, unohtamatta tietenkään Myyn koiria! Joten lahjastelu on vielä pahasti vaiheessa, vaikka yleensä olen hyvissä ajoin saanut sen hoidettua pois päiväjärjestyksestä, sillä en inhoa mitään niin paljon kuin liikkua kaupoilla samaan aikaan, kun puoli kaupunkia on liikkeellä. Ja se eittämättä on tilanne, mitä likempänä joulua ollaan... Ja nythän ollaan jo, kun jouluun on enää kaksi viikkoa aikaa. Siis kaksi!! Apua...

Pariin lahjaan on sentään jo ideanpoikanen. Mutta esim. Siskon tyttärien lahjoista ei ole harmainta aavistustakaan. Olen siitä "ikävä" täti, että en mieluusti osta heille mitään krääsää, siis jotain trendilelua, vaikka heidän lahjalistoillaan epäilemättä sellaisia onkin - kuten varmasti monen muunkin lapsen listalla. He saavat noita hilavitkuttimia varmasti muilta kummeilta, mummeilta ym. muutenkin. Sitä paitsi noiden lelujen viehätys tuppaa vaan olemaan kovin lyhytikäistä, joten mieluummin sijoitan roposeni lahjaan, joka on joko hyödyllinen (esim. kirja tai lautapeli) tai tarpeellinen (esim. vaatteet tai urheiluvälineet).

Mitä minä sitten toivon lahjaksi? Hmm... sangen haasteellinen kysymys. Jos se olisi esitetty viime viikolla, olisi vastaukseni ollut: kunnon yöunet... tai mielenrauha ;) Tuota viimeksi mainitun saavuttamista voisi edesauttaa esim. lahjakortti kasvohoitoon, intialaiseen päähierontaan tai johonkin muuhun rentouttavaan hoitoon, joka samalla toisi hiukkasen luksusta harmaaseen arkeen.

Jos taas mietin asiaa tarpeellisuus-näkökulmasta, niin listalla on kaikenlaista... Nimittäin kun muutin Miehen kanssa yhteen, erinäisiä tavaroita oli kaksin kappalein, joten osasta täytyi luopua. Ja nyt harmikseni totesin luopuneeni aika monesta omasta tavarastani... joten erottuamme tarpeellisten tavaroiden joukosta uupuu mm. kunnon leipäveitsi (ei sahateräinen!), vedenkeitin ja sähkövatkain.

Villasukatkin olisivat varsin mieluinen lahja, aloitinhan Myyn vinkistä kotikutoisen villasukkaterapian saadakseni jalkani veikeämpään kuntoon... Olen pyrkinyt kiskaisemaan villasukat jalkaan heti kotiuduttuani töistä tai asioilta, mutta viimeistään yöpuulle vetäytyessäni unisukiksi.

Ja koska syöminen on epäilemättä eräs elämän suurimpia nautintoja heti nukkumisen jälkeen ;) niin en karsasta myöskään herkkulahjoja, ovatpa ne sitten viiniä, makeisia/suklaata, kahvia, teetä tms.

J o u l u l o m a n i on nyt tasan seitsemän työpäivän päässä. Aloitan loman toteuttamalla yhden listani toiveista: menen kasvohoitoon, sillä olen lopen kyllästynyt tähän ikuiseen puberteettiin! :-I Juu, kyllä vaan, nahkani on rasvoittuvaa sorttia ja oikeastaan täysin näpytöntä hetkeä ei ole tainnut sen koommin elämässäni olla, kun puberteetti oikeasti alkoi teininä - siitäkin huolimatta, että huolehdin kasvojen puhdistuksesta päivittäin. No, kyseisellä kauneudenhoitajalla, jolta varasin ajan, on sekä kosmetologin että sairaanhoitajan koulutus, joten odotan saavani asiantuntevaa apua iho-ongelmaani: syväpuhdistuksen ynnä oivalliset kotihoito-ohjeet ja/tai välineet. Ja luonnollisesti extra-rentouttavan loman aloituksen! :)

Muilta osin joulu(loma)suunnitelmani ovat vielä täysin auki, minulla ei ole aavistustakaan, missä jouluani vietän tai kenen kanssa. Mutta ehkä sekin ajatus tässä vielä kirkastuu, onhan jouluun sentään jokunen päivä aikaa...! ;)

Ensimmäinen adventti

Myy soitteli minulle vielä eilen illalla ja kyseli, lähtisinkö hänen & koirien (2 x nahkacollie) kanssa metsään käppäilemään sunnuntaina. Mikä jottei! Johan tässä on lenkillä käyminen pyörinytkin mielessä, mutta kelit vaan eivät ole oikein sattuneet kohdalleen. Ja sitä paitsi metsätiellä on kuitenkin kivempi taapertaa kuin kahlata loskaisia jalkakäytäviä lähiössä. Sovimme siis, että menen Myylle puolilta päivin, ja lähdemme siitä matkaan, sinne samaiseen metsään, joka oli mitä mainioin suppilovahveroapaja aiemmin syksyllä.

Tänään tosiaan oli kosteahko keli, ja kun ajelin Myylle päin kaupungin toiselle laidalle, huomasin että sitä loskaa oli jonnin verran kävelyteillä. Ei nyt järkyttävästi, mutta oli kuitenkin. Ja taivaalta ripsi räntää hiljalleen.

Metsän laidalle päästyämme totesimme, että se loska tosiaan on näemmä vaivana vain kaupunkioloissa, ei metsätiellä... Eikä tuo pienoinen räntäsadekaan juuri haitannut, sen verran terää teki vetää keuhkojen täydeltä raitista ilmaa. Siinä kävellessä sitten ruodimme kaikenlaisia asioita; koiria, kissoja ja hiukan myös taannoista eroani. Mieli ja ruumis saivat kipeästi kaipaamaansa tuulettautumista siis! :)

Paluumatkalla sattui sitten jotain odottamatonta. Myylle ei ollut enää montaakaa kilometriä matkaa, ja ajelimme kaikessa rauhassa erään sillan alta, kun yhtäkkiä farmariauton takalasiin pasahti jotain. Joko sillalta tipahti lumikokkare tai sitten joku heitti jotain tarkoituksellisesti. Jälkimmäinen vaihtoehtokaan ei ole täysin poissuljettu, sillä Etelä-Saimaan tekstaripalstalla kyllä kirjoiteltiin viime talvena siitä, että lapsoset pienoiset viskovat silloilta mm. lumipaakkuja ja jopa jäätä alla ajavien autojen päälle... Todella latvalahoa touhua!! Grrrr... No, me emme ehtineet peileistä nähdä tilannetta, joten kaikki on nyt vain arvailujen varassa. Mutta kieltämättä outoa sinänsä, että tuo pasahdus kuului juuri, kun Myyn auto tuli sillan alta.

Alkuun näytti siltä, että lasiin tosiaan oli osunut kimpale märkää lunta ja että lumi oli levinnyt vesivanoiksi pitkin takalasia, kun kurkimme peilien kautta takalasia. Pysähdyimme lähimmälle bussipysäkille tarkistamaan kuitenkin tilanteen, sillä Myyn koirat olivat farmariauton takatilassa, ja jos lasi tosiaan oli pasahtanut rikki asti, pitäisi koirat saada turvallisesti pois autosta & takapenkille. Ja totta tosiaan, lasi oli murtunut kauttaaltaan tuhansille pikkumurtumille, jotka antoivat periksi, kun Myy yritti varovasti avata farkun takaluukkua!

Koirat olivat säikähtäneet jo pasahdusta kamalasti, mutta vielä enemmän ne säikähtivät, kun lasi takalasi mureni pikkusirpaleiksi - pääosin kylläkin auton ulkopuolelle, mutta väkisin osa siruista tippui myös takatilaan. Saimme kuitenkin koirat vahingoittumattomina ulos takatilasta ja päästimme ne takapenkille. Mutta ennen kuin minä kerkesin pelkääjän paikalle takaisin istumaan, oli Neiti E ehtinyt jo rynnätä takapenkiltä pelkääjän paikalle ja tärisi aivan kauttaaltaan. No, minä sovitin pienen takalistoni penkille, ja olin juuri saanut turvavyön miten-kuten kiinni, kun toinenkin koirista, Iso Mees, tuli myöskin syliini istumaan ja tärisemään! Ja kerrottakoon, että nämä koiruudet eivät ole sieltä pienimmästä päästä, vaan painavat n. 20 - 30 kg... Keräsimme melko kiitettävästi kummastuneita katseita körötellessämme Myylle, mutta pakko, mikä pakko, kun Neiti E:tä ja Isoa Meestä ei saanut muutoin rauhoittumaan.

Myytä ei niinkään harmittanut lasin hajoaminen taloudellisena menetyksenä, vaan lähinnä koirien hyvinvointi, sillä me kaikki olimme niin kovin säikähtäneet äkillistä pasahdusta. Lisäksi Myy pelkäsi, että koirat olisivat saaneet käpäliinsä siruja, mutta tarkistettuaan kotona tilanteen, Myy totesi huolensa turhaksi.

Ensimmäinen adventti sai siis hiukan kummallisia ja odottamattomia käänteitä. Myy pyysi minut jäämään heille vielä syömään, ensimmäisenä adventtina kun on tapana jo maistaa jouluruokia... Joten Myyn mies oli edellisenä iltana paistanut kinkun, jonka kanssa söimme laatikoita. Kinkku oli jumalaisen hyvää!!! Jälkkäriksi joimme kahvit, ja sitten Myyn mies viritteli kyntteliköt ikkunoille.

Minä olen yleensä ennen ensimmäistä adventtia ostanut keskikokoisen marmorikynttilän, jota sitten pikkuhiljalleen polttelen ennen joulua. Vaan tänä vuonna on tyytyminen ainoastaan sähkökynttelikköön, sillä harva se ilta on Kodissani käynnissä kissaravit, ja minun on vaikea löytää Kodistani "elävälle" kynttilälle turvallista paikkaa, jossa kynttilä ei olisi törmäyskurssilla kissojen kanssa. Mutta eiköhän sillä sähkökynttelikölläkin saa riittävästi tunnelmaa aikaiseksi! Vielä kun muistaisin, minkä kaapin perukoille survaisin sen kynttelikön... :)

No, loppuilta vierähtääkin sitten jälleen tölön ääressä, sillä tänään tulee BB-finaali. Mutta jottei ilta sentään ihan passiiviseksi tölön tuijottamiseksi mene, taidanpa kaivaa peräti jomman kumman UFOistani (UnFinished Objects) esiin ja kilisytellä puikkoja ahkeraan samalla!