Johan on markkinat!

Tänä aamuna minulla oli poikkeuksellisesti herätyskello soimassa, että varmasti heräisin ajoissa, sillä tänään on ohjelmassa kaikenlaista. Vaikka tokihan nuo karvavekkarini yleensä huolehtivat siitä, että nousen viikonloppuisin ja loma-aikoinakin ajoissa (lue: viimeistään klo 7-8), kun alkavat hillua levottomasti saadakseen kotiorjansa tarjoilemaan aamiaisen samaan aikaan kuin arkenakin.

On se muuten kumma, etteivät nuo kisuliinit vaivautuneet eilen aamulla toteuttamaan herätysoperaatiotaan. Minulla ei nimittäin ole mitään mielikuvaa, että kello olisi soinut, saatika että olisin sen jossain vaiheessa sammuttanut - ja aivan saletisti laitoin vekkarin herättämään illalla ennen kuin kävin nukkumaan ja aivan saletisti oikeaan aikaan, hiukan yli kuuden. No, minä heräsin klo 6.48... enkä todellakaan kaikessa rauhassa, vaan tuli taas sellainen sarjakuvamainen syöksyminen suihkuun: vatsalihaksilla ylös petistä ja ensimmäiset askeleet ruopivat tyhjää ilmaa! :) Niin kiiru tuli, että ehdin kahdeksaksi töihin, kun kuitenkin (pitkä) tukkakin piti pestä ja kuivata, meikata, ruokkia kissat, putsata hiekkalaatikot ym... Mutta sepä siitä!

Tänäaamuna, kun minä siemailin ensimmäistä, höyryävää kupillista kahvia, Pirpana sai ahmaistua aamiaisensa ja osan Neiti Söpönkin aamiaisesta hyvällä ruokahalulla. Sitten olikin duracell-kissassa taas virtaa siihen malliin, että oksat pois!

Tällä viikolla Pirpana on toteuttanut "puutarhaunelmiaan" eli ollut suunnattoman kiinnostunut olohuoneen ikkunalaudalla olevista kasveista - parista anopinkielestä (toinen Miehen) ja sitruunapuiden aluista. Tai ei niinkään itse kasveista, vaan lähinnä siitä mullasta. En ymmärrä, mistä moinen intohimo kukkamultaa kohtaan! Nimittäin Neiti Söpö ei ole koskaan kaivellut multaa ruukuista tai ollut kasveistani kiinnostunut - ainakaan valvovan silmäni alla. No, sinne ikkunalaudallehan tuo pikkujätkä taasen ampaisi heti, kun oli aamiaisensa nauttinut! Ei kait auta muu kuin tehdä tutkimusretki kaapin perukoille, minne olen muistaakseni säilönyt pieniä luonnonkoristekiviä myöhempää käyttöä varten, ja peittää mullan pinta niillä, josko Pirpana sitten luopuisi noista hortonomisista taipumuksistaan.

Mutta palatakseni siihen herätykseen tänään... Oli "pakko" laittaa kello soimaan, että saan oikeasti tänään jotain aikaiseksikin. Meinasin nimittäin jatkaa edellisessä postauksessani mainittua puhdistus-operaatiota ainakin jossain määrin. Myyn kanssa tuli myös sovittua, että järjestämme tänään Myyllä ehkä maailman pienimmät pikkujoulut (=minä ja Myy, mahdollisesti myös hänen miehensä) yhdistettynä paketointitalkoisiin. Nimittäin tuo lahjojen paketoiminen on melkoisen haasteellista kissataloudessa, kun kateista olisi suunnattoman kivaa leikkiä vienosti rapisevalla lahjapaperilla, jahdata käherrettyjä lahjanauhoja ja miksei käpälöidä vähän teipinpalasiakin.

On siis viisaampaa suoriutua paketoinnista muualla. Myymälöiden paketointipalveluihin en ole sen koommin sortunut, kun joitakin vuosia sitten ostin Siskoni vanhimmalle tyttärelle sukset joululahjaksi. Ne olivat sikäli haasteelliset saattaa lahjapaperin suojiin, että mieluusti pulitin omatuntoni mukaisen maksun paketoinnista - ja menihän se hyvään tarkoitukseen, olisko nyt ollut jonkin paikallisen urheiluseuran junnutoimintaan tms. En siis periaatteesta vastusta näitä paketointipalveluita, vaikka ne saattavatkin joskus olla hiukan aikavia, mutta minusta joulun odotukseen kuuluu olennaisesti lahjojen kääriminen paketteihin. Enkä kovin mieluusti luopuisi siitä nautinnosta!

Tänään on myös Linnoituksen Perinteiset Joulumarkkinat, ja vakaa aikomukseni on pyörähtää siellä pälyilemässä, josko saisin muutamiin joululahjoihin hiukan täydennystä. Sieltä voi löytää vaikka mitä metkaa, kun paikalliset tuottajat ja käsityöläiset ovat valloittaneet myyntikojut.

Viime vuonnakin tarttui mukaani sellainen erikoisuus kuin kuusenkerkkäsiirappi. Myyjä vakuutti sen olevan mitä oivallisinta flunssantorjunta-ainetta sekoitettuna teehen tai kuumaan veteen... ja tehot sen kuin kovenevat, jos hömpsäyttää vielä tilkkasen rommia joukkoon! :) Ja totta tosiaan, se oli mainion makuista teen joukossa - ihan ilman terästystäkin! - ei ällö-makea, kuten sokeri tai hunaja saattaa joskus olla, vaan hiukan kirpeällä tavalla pirteä tai ehkä jopa raikas. Joten yritän metsästää ainakin tuota eliksiiriä lisää markkinoilta!

Mutta nyt tuumasta toimeen ja töpinäksi, ensin Koti kuntoon ja sitten markkinoille!