Huh, nyt se on vihdoin ja viimein takana päin. Nimittäin työvuosi 2008! Tänään totta tosiaan oli viimeinen aamu, kun minun piti tänä vuonna nousta herätyskellon herättämänä töihin - tai yhtään mihinkään muuhunkaan!! :) ...kunnes muistin, että minähän varasin itselleni kasvohoidon lauantaiksi, ja aika on aamu-10:ltä. Mitä ihmettä päässäni on liikkunut, kun olen noin "aikaisen" ajan valkannut?! Ei ilmeisesti mitään... No, ehkä sen miten-kuten sietää, kun luvassa on kuitenkin pientä luksusta heti loman kärkeen! ;)
Vaan harmikseni tämä viimeinen työaamu ei lähtenyt lainkaan niin auvoisissa tunnelmissa käyntiin, kuin olisin toivonut. Nimittäin minulla ei taaskaan ole niin minkäänlaista havaintoa, että herätyskello olisi soinutkin tai että olisin sen peräti sammuttanut. Havahduin umpisesta unesta klo 6.58. KÄÄÄÄK!! Ja jälleen kerran sarjakuva-ylösnousemus... En ehtinyt pestä tukkaa (noin periaatteessa se ei kyllä välttämätöntä olisikaan joka aamu, ellei luonnontaipusa tukkani haluasi taipua mihin tykkää) ...tai käydä sen paremmin suihkussakaan, vaan yritin sukia kurittomat kutrini harjalla kuriin, pesaisin suit-sait naaman ja kainalot, sipaisin kiireesti meikit naamaan, hyppäsin vaatteisiini, ruokin kissat ja syöksyin ovesta ulos tyynyn kuva vielä poskessani.
Mutta ehdin kuin ehdinkin suunnillensa ajoissa töihin, vaikka minun piti vielä koukata lähikaupan kautta hakemassa lomalle lähtijäisiksi herkkuja (jouluisesti suklaakonvehteja aamukahville) ja läheiseltä kylmäasemalta lirauttaa Wanhan Rouwan tankkiin tilkkanen menovettäkin.
Työpäivä sujui muuten varsin normaaliin tahtiin ja malliin, mutta tänään kävimme lähikuppilassa joululounaalla, jossa kokki & kokittaret olivatkin loihtineet kystä kyllä!! Taivaallisen ihania laatikoita... rosollia... salaattia... lohta... kinkkua... herneitä... luumuja... ja jälkkäriksi glögiä ynnä "pätkä joulutorttua", ei siis perinteistä joulutorttua, vaan jouluiseksi sorvattua kääretorttua. Niin se vaan on, että hyvä ruoka on niitä elämän suurimpia nautintoja! :)
Hiukkasen haikein mielin lähdin töistä tänään kotiin ja toivottelin joulut ynnä uudet vuodet rakkaille kollegoilleni. Meneehän ainakin liki kaksi viikkoa, kenties hiukkasen pidempäänkin lomien limittymisen vuoksi, ennen kuin koittaa riemukas jälleennäkeminen (ellen nyt sitten satu törmäämään heihin muissa merkeissä siviilissä). Ja todellakin ansaitusti heistä voi käyttää ilmaisua "rakkaat kollegat", sillä työyhteisömme on erittäin hyvinvoiva, voisi melkein sanoa, että olemme ikään kuin yhtä suurta perhettä... Mutta en saarnaa työhyvinvoinnista tai kollegoiden merkityksestä tällä kertaa sen enempiä.
Kotona minua odotti positiivinen ylläri: digiboxini olisi noudettavissa, joten ei kun täyskäännös eteisen kynnyksellä ja samoin tein kitkaravia kioskille, jossa sijaitsee lähin asiamiesposti (kävelen todella, siis t o d e l l a rivakkaan tahtiin lähestulkoon aina, vaikka ei olisi edes kiire, siitä tuo termi).
Ulkona tihkusade oli muuttunut räntäsateeksi. Sitä räntää kait se oli, mitä taivas alas työnsi... Ei mitään romanttisia, isoja riekaleita. Ehei! Vaan kovan puoleisia, reilun kokoisia, hiukan pisteleviäkin klönttejä. Uh!! Mutta edes tuo kurja koiranilma ei saanut fiiliksiäni laskemaan, niin iloinen mieli minulla oli (ja on siis edelleenkin) loman alkamisesta ja boxin pikaisesta toimittamisesta.
Nyt sitten boxi virittelee itse itseään ja minä odotan kuin kuuta nousevaa, että homma valmistuisi tuota pikaa, jotta pääsen testailemaan boxin ominaisuuksia...
2 kommenttia:
Kuola valuen luin noita ruokia... slurps, slurps. Rakastan... olen rakastanut lapsesta asti jouluruokia. NAM!
Mutta, se mitä läksin sanomaan, oli se, että kylläpä kutkutti mahanpohjassa tuo viri-viri- tööt- tööt... niin meilläkin lapsena sanottiin ja vielä eteen tiktaktiktak :D
Hyvää lomaa!!!!
Huomenta Natjale!
Otsikon valinta ei tällä kertaa tuottanut vaikeuksia, sillä juuri tuollainen viri-viri-tööt-tööt -olo minulla oli, kun sain äkki herätyksen aamulla... Mieli ei ihan kerennyt mukaan, vaikka olinkin jalkeilla :)
Se sopi myös tuohon boxin virittelyyn... Minä tietenkin uskollisesti luin käyttöohjekirjasta, kun en mikään tekniikan ihmelapsi ole. Kirjanen neuvoi tähän tapaan: "Aseta hakutapa 'auto' tehdessäsi ensimmäistä kanavien hakua" No, mitä ilmeisimmin minulla oli kyseessä ensimmäinen kanavien haku, kun boxikin on uposen uusi...
Vaan autohaku kesti ja kesti. Yli puolen tunnin virittelyn jälkeen homma oli edennyt siihen malliin, että n. 6 % oli valmiina, mutta kanavan kanavaa ei ollut ilmestynyt kanavalistalle.
Ohjekirjassa oli kyllä mainittu myös pikahaku, joka löytää kanavat oikealla taajuusinformaatiolla, mutta siinä kestää kauemmin. Mitä?? Siis 'pika' kestää kauemmin?! Ja kuinkahan paljon?!? Tunnin? Kaksi? Mikä 'pika' se semmoinen on?!
No, tietenkään en malttanut odottaa, että 'auto' saisi varsin aikavalla tavalla haettua kanavat. Joten aloitin homman alusta, ja siirryin 'pikahakuun'. Ja voilá! Kanavat löytyivät ihan minuutissa-parissa! Onko tämä nyt sitten sitä kuuluisaa insinöörin logiikkaa... ? ;)
Joten: älkää hyvät ihmiset lukeko niitä käyttöohjeita, tai jos luettekin, niin älkää ainakaan uskoko kaikkea, mitä niissä sanotaan! :)
Kiitos, Natjale, lomasuunnitelmat eivät ole suuren suuret: teen lomallani sitä, mikä sattuu huvittamaan... ja jos ei huvita, en tee mitään! :) Näin olen aiemminkin toiminut, ja saanut enemmän irti lomastani kuin jos olisin ahtanut sen täyteen ohjelmaa.
Lähetä kommentti