Mikä ihana aamu eilen olikaan, kun raottelin silmiäni & heti kohta sen jälkeen makuuhuoneen kaihtimia ja suureksi yllätyksekseni havaitsin maan valkaistuneen yön mittaan!! Ihanaa, talvi tuli sittenkin takaisin! :) Tosin se tiesi sitä, että minun oli suunnattava Wanhan Rouwan nokka kohti työmaata varovaisemmalla otteella kuin aiemmin... Mutta toisaalta, johan minä olen tässä pitkin syksyä sorvaillut ajotapaani hiukka ennakoivammaksi juuri näiden talvisempien kelien varalle.
Olen sitä mieltä, että pikkiriikkisen pienestäkin liikkeestä liukkaalla on helpompi lähteä eteen päin kuin jos olen aivan pysähdyksissä. Valitettavasti yhteen valoristeykseen jouduin pysähtymään tykkänänsä, vaikka kuinka yritin madella etanan vauhtia kohti punaisenaan loimottavia liikennevaloja. Tämä risteys oli jo hiukan ennen puoltapäivää ehtinyt hiulaantua jokseenkin liukkaaksi röpelöksi. Kun valo viimein vaihtui ja minä nostin varovaisesti kytkintä, meinasi auto lähteä puskemaan ihan eri suuntaan kuin mihin minä olin ajatellut ajaa, mutta onnekseni sain tilanteen hallintaani.
Kun taas palasin iltavuorosta kotiin, olivat useimmat risteysalueet entistä pahempaa röpelöä. Kyllähän siinä rytkeessä sai yhden sortin hierontaa, kun auto tärisi ylittäessään röpelöitä, mutta toisaalta taas "pelkäsin", että Wanha Rouwan löysät ruuvit singahtavat minä hetkenä hyvänsä irti ja koko kosla kuoriutuu pelleistään sarjakuvamaisesti kuin appelsiini! ;)
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tänään töiden jälkeen Mies poikkesi jälleen pikavisiitillä, soitteli kun olin juuri kipittämässä marketin parkkihallissa takaisin autolleni. Olin tykkänänsä unohtanut, että hän oli aiemmin tällä viikolla käydessään napannut mukaansa kissojen kiipeilytelineen yhden tolpan tasoineen korjattavaksi - taso oli länällään pultin varassa tolpan päässä enkä minä saanut omin neuvoin tasoa napakammin tolpan pulttiin kiinni, enkä myöskään tasoa irrotettua tolpan pultista sen paremmin, se vain pyöri tyhjää.
Mies oli luvannut palauttaa tason perjantaina, ja oli kuin olikin saanut jonkinlaisen korjausratkaisun aikaiseksi: hän oli liimannut tason tolppaan kiinni jollain "rakennusammattilaisten liimalla", jolla kuulemma pysyy vaikka kaksi lautaa kiinni päistään eikä liimasauma murru. No, nähtäväksi jää, kestääkö tuo liimaus sitten kahden kissan rajua käsittelyä...
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Sain tänään yhden sortin inspiraation lukiessani työpaikkamme intranetin infoa, että jälleen on koittanut se aika vuodesta: sähköpostin ynnä hakemistojen siivous omalta työkoneelta. Niinpä toteutan pienoisen puhdistuksen myös Kotona - siivoan "nurkissa" lojuvat tavarat paikoilleen (ja Miehen täällä viereksivät pikkutavarat autotallin muuttolaatikoihin) & karsin joutavat roskikseen, raakkaan laskumapista turhat paperit pois (en suinkaan paperinkeräykseen vaan odottamaan, että pääsen ne polttamaan poroksi vaikkapa isoäitini mökillä) sekä putsaan niin läppärin kuin puhelimenkin muistin turhista tiedostoista. En tee tätä pelkästään puunatakseni nurkat kuntoon jouluksi, vaan myös siksi, että ennen vuoden vaihtumista on hyvä päästää irti turhasta vanhasta painolastista...
2 kommenttia:
Tulisipa tännekin talvi uudelleen! Kovin on mustaa, mutta jos jouluksi...
En ole tainnut aiemmin jättää kommenttia, mutta pidän blogistasi; tuttuja fiiliksiä - ja ihania kissoja! :)
Huomenta Fiina!
Kiva kun poikkesit "kyläilemään" ja kiitos kommenteistasi!! Ja tervetuloa toistekin... :)
Vaikka tuo talvi aina asettaakin omat haasteensa kulkemiseensa, kulkipa sitten jalan, pyörällä tai autolla (tai miksei julkisillakin), niin kyllä se vielä näin aikuisemmallakin iällä kummasti ilahduttaa, kun maa näyttää talvella siltä, miltä pitääkin eli on valkoinen!!
Nyt tässä täytyy vaan jännityksellä odotella, jääkö tuo lumi tällä kertaa maahan tai edes jouluun asti. Nyt on paremmat mahikset, että niin todella kävisi, kun pohjalla on muutama rehellinen pakkaspäivä, ja maa on ehtinyt ainakin jäähtyä, jos ei nyt ihan jäätyä kunnolla!
Lähetä kommentti