sunnuntai 2. marraskuuta 2008

JUU EI!

Pöyristyttävää! Ei voi muuta sanoa kahdesta viimeisimmästä Idols-semifinaalista. Vaikka en nähnyt kokonaan poikien veivaavan Eppuja torstaina, sekin vähä mitä näin, oli kauheaa katsottavaa! Ja kuunneltavaa! Eikä tämän iltainen tyttöjen pläjäys pistänyt yhtään sen paremmaksi.

Kaikki kunnia silti semifinaaleissa esiintyneille tytöille ja pojille. Urheasti ja parhaan kykynsä mukaan he sinnittelivät pääosin hirveät... Jonen / Patrickin sanoja lainatakseni: humppa-uudelleensovitukset Eppujen biiseistä. Tämän illan positiivisimpia yllättäjä oli Saana Liikkanen, joka teki liki mahdottomasta edes suunnilleen mahdollisen: esitti rohkealla "menen munaamaan itseni" -asenteella hänelle kaikista mahdollisista biiseistä juuri sen epäsopivimman. Toinen positiivinen yllättäjä oli herttainen (ja paino sanalla herttainen) Anna Puustjärvi, joka erittäinkin uskottavasti näytti synkän puolen itsestään. Kertakaikkisen uskomaton suoritus!

Mikä ihmeen kuningasidea on ollut valita juuri Eppu Normaalin tuotanto edustamaan Suomi-Rockia Idols-semifinaaleihin?!? Siis ei sillä, että minulla olisi Eppuja vastaan mitään. Ei todellakaan, vaan juurikin päinvastoin! Eppu Normaali kuuluu ehdottomasti kotimaisiin suosikkeihini, vaikka olenkin musiikin suhteen suht kaikkiruokainen. Mutta. Eput on Eppuja, ja sillä sipuli! Heidän biisinsä ovat sikäli omaperäisiä miltä tahansa kantilta ajateltuna, että harvan suuhun ne luontevasti istuvat. Ja valitettavasti vielä harvemman Idols-kokelaan suuhun ne istuivat.

Ei kommentteja: