Huh, työviikko on taas takana päin! Tosin tämä viikko ei ollut erityisen hektinen, ainakaan noin asiakasmäärien suhteen. Haastavia tilanteita silti riitti, eikä varmasti yhtään kevyemmäksi työntekoa tehnyt alitajunnassa hiertävä, päivä päivältä yhä voimakkaammaksi käyvä huoli tulevaisuudesta ja työn jatkumisesta - semminkin kun uutiset kotimaasta ja maailmalta talouden saralla ovat olleet kaikkea muuta kuin positiivisia. Miten hankalaa olisi löytää uusi työ, kun talous näyttää kaikkialla epävarmalta ja laman uhka vaanii vähän joka mutkan takana?! En tietenkään asiaa päivittäin vatvo, mutta ei käy kieltäminen, etteikö se mielessä olisi pyörinyt jollain tasolla. Sellaista tämä pätkätyöläisen arki vaan on!
Tämä päivä keveni kuitenkin varsin yllättäin, sillä Päällikkö asteli luokseni... jatkosopimus kourassaan. Uskomatonta! Nykyisen sopimuksen päättymiseen on vielä pari kuukautta aikaa, ja jo nyt minulla on mustaa valkoisella, että työt jatkuvat sittenkin! JIPPII!! Olo on nyt tällä haavaa kuin lottovoittajalla!!!
Eikä ihan pieni pätkä tällä kertaa, jatkoa riittää reilusti kesän yli. Mikä tarkoittaa sitä, että voin ja saan pitää kesälomaa ihan normaalissa järjestyksessä niin kuin muutkin työläiset! Ja kyllä vaan, saan jatkaa nykyisessä toimipisteessä, joten peikon vaarallisemmasta työmatkastakin voin haudata ainakin toviksi!
Nämä järisyttävän hienot uutiset eivät silti siirtäneet ajatuksiani täysin toisaalle alkuviikosta, sillä olen lähdössä Helsinkiin 3 päiväksi eräänlaiselle kurssille (taisin ohimennen mainitakin tästä jo aiemmin). Aihe on erittäinkin mielenkiintoinen, minulle entuudestaan täysin vieras, mutta silti sellainen, johon voin vallan hyvin törmätä työssäni - en tosin päivittäin, mutta silloin-tällöin ainakin.
Noinkin pitkään reissuun täytyy tietenkin valmistautua jo viikonlopun mittaan. Ensinnäkin täytyy puunata paikat jotakuinkin siedettävään kuntoon (kuka kumma täällä käy joka viikko sotkemassa ja kylvämässä tavaroita aivan vääriin paikkoihin ym?!). Mikään ei ole minusta kurjempaa kuin tulla reissun päältä kotiin, jossa joka nurkka huutaa oikomista. Niinpä olen ennen matkoja, olivatpa ne sitten ihan vaan viikonlopuksi mökille tai viikoksi Siskon luokse valtakunnan toiselle laidalle tai työperäisiä päivän-parin-muutaman reissuja, pyrkinyt laittamaan kodin suht kuntoon. Eipä sitten heti kotiuduttua tarvitse miettiä, milloinka sitä jaksaa / ehtii imuroida tai pestä lattiat tms. ja voi sen sijaan keskittyä olennaiseen, eli hekumoimaan sillä tunteella, kuinka mukava on taas olla Kotona!
Tietenkin minun täytyy pakata tavaratkin jo hyvissä ajoin valmiiksi. Valita matkustusta kestävät vaatekerrat, jotka eivät mielellään mene kovin helposti ryppyyn tai muutoin rähjäänny reissussa - ainakaan ennen perille pääsyä! Tiedossa on myös erään sortin puolivirallinen iltariento, jonne olisi syytä laittaa parempaa ja asiallisempaa vaatetusta. Hmm... noiden kriteereiden täyttäminen tuskin on kovin vaikeaa. Haastavampaa onkin löytää karvattomat vaatteet, joita Neiti Söpö ei olisi ehtinyt tuunata viehkoilla n. 10-15 cm pitkillä, ja tottahan toki vaaleilla, kissankarvoilla. :) Kun sitä karvaa leijaa ja pöliseen kodissani ja vieläpä mitä omituisimmissa paikoissa, imuroipa täällä miten taajaan tahtojaan. Juu, ja tietenkin vaatteet ym. tarpeellinen pitäisi saada mahdutettua kompaktisti ja kevyesti matkakassiin... Oih ja voih!
No, orastavasta vaatetuspulmasta ja ihan pikkuruisesta siivoussavotasta huolimatta, viikonloppu alkaa erittäin positiivisissa tunnelmissa... Mieli on suorastaan euforinen... Kyllä elämä on sitten ihanaa!! :)
2 kommenttia:
Se on se Neiti Söpö. joka on päättänyt pitää mielesi virkeänä j ilahduttaa sinua kun tulet töistä kotiin ja sisustaa kotisi uusiksi työpäiväsi aikana... ;)
Ja Neiti Söpö on myös ilmeisesti päättänyt, että emäntä tarttee turkin, mutta eläinaktivistien pelossa on päättänyt sen tehdä sittne karva kerrallaan sinulle Joululahjaksi ;)
ONNEA jatkosopimuksesta! Se on todellakin kuin lottovoitto kun tuon tuostakin saa lukea yt-neuvotteluista jne.
Kiitos, kyllä tässä hiukan leijailee vieläkin, eikä meinaa uskoa todeksi koko asiaa. Tosin en hetkeäkään epäillyt, että sopimukseni ei jatkuisi minusta johtuvista syistä. Lähinnä arvelutti se, kuinka tiukka työpaikan kirstun vartija on, ja siksi jännityksellä odotin tulevaa. No, nyt voi sen huolen heittää nurkkaan taas pieneksi toviksi!
Juuh, on tämä yhtä onnea ja autuutta elellä kissaneidin kotiorjana! ;) Sen verran pitkään Neiti Söpö taannoin viihtyi parvekkeen hämyssä kyttäämässä niiden valojen heijasteita, että varmasti sai tuta alati viilenevät ilmat. Kaipa likka tosiaan on huolissaan siitä, miten tuo karvaton palvelija tarkenee talven yli... ;D
Ainoaksi vaihtoehdoksi tuon karvattoman vaatetuksen suhteen jää se, että otan teippiharjan reissuun mukaan ja putsaan viimeisetkin karvanrippeet vasta hotellihuoneessa.
Lähetä kommentti