Huh-huh... Viikko on ollut jokseenkin rankka, sillä se alkoi matkustamisella. Lähdin 3 päiväksi Helsinkiin kurssille 3 kollegani kanssa. Maanantai-aamuna piti siis nousta ylös ennen heräämistä, sillä meidän oli lähdettävä matkaan viimeistään klo 7, jotta ehtisimme ajoissa ensimmäiselle luennolle - joka, luojalle kiitos, oli määrätty alkavaksi vasta kello 10...
Nämä opintopäivät olivat sangen mielenkiintoiset. Kollegoilleni, jotka ovat olleet tällä alalla järkiään pitempään kuin minä, eivät nämä opintopäivät juurikaan antaneet uutta informaatiota. Toisin kuin minulle, olenhan ollut tässä työpaikassa vasta vajaat 2 vuotta, enkä ennen sitä millään muotoa tämän ammattialan tehtävien kanssa tekemisissä (ja näiden opintopäivien aihe oli meidän ammattimme ehkä erikoisin osa-alue)...
No, ehkä näille kokeneemmillekin konkareille tuli pikkiriikkisen uutta haastetta vanhaan aiheeseen, sillä pääosa opintopäivien luennoista olikin englanniksi!! Olihan se tavallaan luonnollistakin, sillä osallistujia oli myös mm. naapurimaista (ei kuitenkaan Venäjältä), USA:sta ja Virosta. Yllättävän nopeasti nuppi ja korva tottuivat lontoonmurteeseen; mitä nyt alku hiukan takkuili, kun mietin, kirjoitanko muistiinpanojani suomeksi vaiko englanniksi... Suomen kielen käyttö olisi ollut perusteltua siksi, että ehkä-kenties ne kollegat, jotka eivät täysin kaikkea ymmärtäneet, olisivat saaneet tietonsa paikattua muistiinpanojeni avulla. Toisaalta taas englanniksi kirjoittaminen vaikutti olevan huomattavasti nopeampaa... Ja yllättävää kyllä, vaikka siellä-täällä vilahtikin ammattitermistöä englanniksi, ne eivät olleetkaan mitään munkkilatinaa, vaan merkitys tuli kyllä muusta yhteydestä ihan riittävän selväksi :)
Eilen illalla palasin tältä turneelta kotiin jokseenkin väsähtäneenä. Sen verran jaksoin kuitenkin, että tyhjensin matkalaukun, tai pikku-trolleyhan se on, se sellainen, jonka saa käsimatkatavarana lentokoneeseenkin, ja kippasin likaiset vaatteet suoraan pesukoneeseen & hurautin koneen käyntiin. Tämä ihan siksi, että seuraava reissu on jo pikemmin kuin huomaankaan - nimittäin lauantaina. Lähdemme tuolloin työporukan kanssa miniviikonloppua viettämään (=yhdeksi yöksi) Flamingoon!!
On se muuten kumma, että kuukausimääriin ei ole niin mitään äksöniä, ja sitten näitä riittää ihan jonoksi asti: nyt jo suoritettu 3 päivän työreissu Helsinkiin, seuraavaksi ohjelmassa on tuo yhden yön Flamingo, viikonpäästä pikkujoulut (tosin ihan kotipaikkakunnalla) ja sitten vielä yhden päivän mittainen kurssitus Helsingissä. Ja sitten onkin jo korkea aika huokaista taas ihan rauhassa & nauttia olla öllöttelystä kotona!
Tokihan nämä matkustelut aiheuttavat hiukan järjestelyitä Neiti Söpönkin suhteen. Niin tulevan reissun ajan Neiti Söpö pysyttelee kotona (kuten pysytteli jo alkuviikonkin). Neidille on juuri näitä tilanteita varten hankittu se ajastettava ruokabaari MiunMaun Mukkaan. Sillä ei ole mahdollista ajastaa kuin kaksi ateriaa, joten siksi jouduin nakittamaan Miehen tsekkaamaan Neiti Söpön hyvinvoinnin kerran vuorokauteen; ajastamaan & täyttämään ruokabaarin sitä myöten kun ateria(t) on syöty, huolehtimaan hiekkalaatikon siisteydestä ja riittävästä vedestä sekä pienimuotoisesta seuranpidosta.
Minulle selvisi vast'ikään (lähikaupan ilmoitustaululla oli ilmoitus), että Eläinkoti Pesä jatkaakin toimintaansa taas. Pesä on paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen paikka, jonne löytöeläimet viedään, mutta sinne voi viedä kissan myös hoidettavaksi pienten matkojen ajaksi. Neiti Söpö on siellä joskus aiemmin ollut muutaman päivän hoidossa. Ja vaikka minulla ei olekaan mitään moitteen sanaa sanottavanani Pesän toiminnasta, päätin siis pitää Neiti Söpön kotona. Luin nimittäin jostain kissakirjasta, että kissa kokee vähempi stressiä, jos saa olla tutussa ympäristössään, vaikka hoitaja kävisikin vain harvakseltaan pitämässä seuraa kissalle.
No, kotiintullessani Neiti Söpö ei vaikuttanut stressaantuneelta eikä kyllä loukkaantuneeltakaan. Oli vain lähinnä onnellisen oloinen nähdessään minut taas! :) Kun puolestaan jo edesmennyt Taskutiikerini seurasi minua joka paikkaan kuin hai laivaa, jos olin päivän-pari poissa, saattoipa joskus kommentoidakin minulle matalalla naukunallaan, että olikin jo korkea aika palata kotiin... ;)
Mutta nyt rauhoitun hetkiseksi tölön ääreen ennen maate menoa. Huomenna on tiedossa iltavuoro, mutta aamupäiväni jää silti sangen lyhyeksi tässä kotosalla, sillä menen kampaajalle kadottamaan nuo kirotut, valkoiset haiveneni, joita puskee päivä päivältä yhä enenevässä määrin muun, tummahkon hiuskasvuston joukkoon...
2 kommenttia:
Jostain syystä joskus tulee oikea menoruuhka. :) Minullakin on tälle syksylle niitä riittänyt ihan kiitettävästi. Toisaalta ne piristävät, jos ei tarvitse joka kerta pakata laukkua, vaan pelkkä tällääminen riittää. ;)
Naapurini lähti reissuun, joten olen seuraavat kaksi viikkoa siunattu kissanhoitajana. Ihanaa! Naapurin katti on mieletön persoona ja entisenä kissanomistajana nautin täysin siemauksin yhteisistä hetkistämme. :)
Huomenta Verna!
Kiva kun poikkesit taas "kylässä" :)
Onhan se mukava, että välillä on jotain poikkeuksellista ohjelmaa, vaikka vain jotkut "pienet kinkerit", joiden vuoksi tälläytyy. Vaikka kieltämättä varmasti monella naiselle muodostuu ongelma vaatetuksesta... "mitä ihmettä laitan päälleni?!"
No, viikonloppuretkemme garderoobi on jo suunnilleen selvä, mutta tulevien pikkujoulujen puolestaan ei... Elättelenkin toivoa, että saan hankituksi jotain todella upeaa tämän Flamingon reissun yhteydessä, sillä ainakin yksi matkamme tarkoitus on suorittaa "ankaraa" shoppailua Jumbossa, joka on aivan Flamingon lähellä. Siis ihan joululahjaostoksia, jos jotain sopivaa sattuisi kohdalle, ja sanoipa jo eräs naiskollegakin etsivänsä pikkujouluvarustusta tältä retkeltä.
On myös kiva käydä välillä katselemassa muitakin maisemia kuin näitä kotikontuja. Siitäkin huolimatta, että matkustaminen vaatii veronsa, liikkuipa millä kulkuneuvolla tahtojaan. Rankimpia minusta ehkä ovat nuo yhden päivän kokoukset/koulutukset esim. juuri Helsingissä, kun matkoihin menee sellainen 6 tuntia päivässä, kun tulee illaksi kotiin. Plussana tietty on se, ettei kovin kummoista matkalaukkua huoli pakata niille reissuille mukaan... :)
Toisaalta taas hotellielämääkään ei kovin pitkään jaksa viettää. Illat voivat tuntua melko pitkiltä ja tylsiltä, jos ei ole mitään järjestettyä ohjelmaa. Tosin monet hyödyntävät ne piipahtamalla esim. teatterissa tai elokuvissa, kun ei aina jaksa shoppaillakaan. Tietenkään ei sovi unohtaa hotellielämän ehdotonta plussaa: aamiaistarjoilua... ;)
On varmasti tosiaan ihanaa päästä kissanhoitajaksi, jos itsellä ei ole mahdollisuutta kissan kanssa elää! Miellyttäviä hetkiä sinulle siunattuna kissanhoitajana! :)
Lähetä kommentti