En ole vähään aikaan leikittänyt Neiti Söpöä laser-lelulla. Siis sillä sellaisella, joka toimii pattereilla ja josta tulee pieni punainen piste ulos nappia painamalla. Se on ehdottomasti lelu Numero Uno Neiti Söpölle, sen perässä likka juoksisi vaikka Timbuktuun! Se on myös tehokasta liikuntaa laiskanletkeälle sisäkissalle, kun pirullista punaista pistettä täytyy jahdata sohvalle, ja juuri kun se on pikkutassujen ulottuvilla, lipeää tuo piste kummallisesti lattialle... tai peräti toiseen huoneeseen. ;)
Tietenkin noudatan suurta varovaisuutta laser-leikeissä, en vahingossakaan sojota lelulla suoraan Neiti Söpöä, vaan pidän visusti huolen, että osoitin on pystyasennossa, jolloin valopilkku tulee suoraan ylhäältä alas, sohvalle tai lattialle - siitäkin huolimatta, että pakkauksessa sanottiin selvällä lontoonkielellä, ettei tämä laser ole vahingollinen.
No, nyt kun lelu on ollut lepäämässä lelulaatikon pohjalla, on Neiti kehittänyt uuden harrastuksen itselleen. Likka änkesi eilen parvekkeelle mukaani iltahämärissä, ja kun parveke on tielle päin, ajaa siitä väkisinkin aika taajaan autoja ohitse. Vaikka parveke ei olekaan talon ensimmäisessä kerroksessa, aiheuttavat ohiajavat autot valoineen heijasteita parvekkeen seinälle. Ja niitä Neiti Söpö vaanii illan pimeydessä, parvekkeen varjojen suojassa!
Neiti Söpö oli niin uuden leikkinsä lumoissa, etten saanut likkaa houkutettua sisälle edes syömään, vaikka rapisuttelin raksupussia - ja raksut ovat Neiti Söpön Koukutus (tai Houkutus) Numero Uno, niitä tyttö söisi niin paljon kuin napa vain vetää, kuten aiemmassa kirjoituksessani jo taisinkin mainita. Todella outoa, ettei tuo suloinen rapina edes keskeyttänyt Neiti Söpön ankaraa kyttäyskeikkaa!
Vielä oudompaa oli tänään havaita kotiin tullessani, ettei Neiti Söpö ollutkaan minua tapansa mukaan eteisessä vastassa, kurnuttamassa ja kierimässä jalkojeni juuressa. Huhuilin likkaa varovaisesti, ei mitään vastausta tai vaikutusta. Astelin makuuhuoneen ovelle ja kurkistin pimeään huoneeseen, jonka seinälle pihamme valo heijasti metkoja raitoja, sillä makkarin kaihtimet olin säätänyt auki aamulla. Ja siellähän se likka istui, sängyn päällä, aivan seinän puoleisessa päädyssä kiinni ja tuijotti tiiviisti seinää! Näemmä se salakavala ja salamannopea vaara vaanii makuuhuoneenkin varjoissa... :)
No, hyvähän se on, että Neiti Söpö on omatoiminen ja osaa keksiä itselleen viihdykettä minun poissa ollessani, eikä vain apaattisena loikoile! Toisaalta taas pelonsekaisin tuntein odotan, että eräänä kauniina päivänä Neiti Söpö on väijymisensä tiimellyksessä aloittanut pienen pintaremontin ja nopeuttanut makkarin tapettien vaihtoa upottamalla kyntensä heijasteeseen, joka niin kiehtovasti väikkyy tapetin pinnalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti