perjantai 14. marraskuuta 2008

Kenkäpostaushaaste

Kiitos, Ziriliini, haasteesta! Tässä tulee sekalaista selitystä minun kenkäfriikkiydestäni... :)

1. Milloin opit kävelemään korkokengillä?
Miten niin opin? Eivätkö kaikki naiset osaa synnynnäisesti kävellä korkokengillä?! ;) Hmm... tarkkaa ikää on mahdotonta sanoa, ensimmäisen kerran kävelin korkokengillä ala-asteella, 5. tai 6. luokan kevätjuhlassa, mutta en kait sentään täysin oppinut korkkarijuoksija ihan vielä tuolloin ollut... Eiköhän se taito ole harjaantunut tuossa yläasteen mittaan, lukiossa viimeistään.

2. Milloin sait/ostit ensimmäiset korkokenkäsi?
Kuten yllämainitsin, ensimmäiset korkokenkäni sain 5. tai 6. luokan kevätjuhliin. Kengät olivat valkoiset, sandaalityyppiset (nilkan ympärillä ohut remmi, joka kiinnitettiin sirolla soljella, ja päkiän kohdalla sitten hiukan leveämpi kaistale nahkaa), kiilakorkoiset. Korkoa ei varmasti ollut muutamaa senttiä enempää, mutta tokihan siinäkin oli jo riittävästi haastetta tuon ikäiselle neitokaiselle!

3. Mitkä ovat suosikkikenkäsi tällä hetkellä?


Oih, minä "vihaan" näitä suosikki-/inhokkilistauksia...! Ne ovat vaaka-ihmiselle liki mission impossible, aiheuttavat lähes maailmantappiin jatkuvan toisaalta-toisaalta -väännön... ;) Niinpä diplomaattisena vaakana minun täytyykin antaa tähän kaksi vastausta, etten tule tehneeksi suurta vääryyttä mitään kenkäpariani kohtaan ;) Siispä: punaiset nahkakorkkarit, joissa on musta korko ja ulko-/talvikäyttöiset mustat nilkkurit.

Punaiset korkkarit siksi, että ne ovat likimain uniikit, ainakin Suomen maassa, sillä olen ostanut ne muutamia vuosia sitten Pietarista naurettavan edullisesti (jtn 10 e:n luokkaa), eikä kyseessä ollut edes mikään tarjous tai kampanja. Ja vielä tähän päivään mennessä ei vastaani ole astellut yhtäkään kenkäparia, joka edes etäisesti muistuttaisi tätä!



Mustat nilkkurit siksi, että ne ovat todella, todella, todella mukavat jalassa. Niissä on myös kunnollinen pohja (ei hohkaa kylmä) sekä kunnon karvavuori. Joskin täytyy sanoa, että tuo karvavuori ei enää taida olla niin kovin tarpeellinen näissä Suomen kurjissa talviolosuhteissa. Kyllä, nilkkuritkin olen ostanut muutamia vuosia sitten Pietarista. Ja kyllä vaan, nekin olivat naurettavan edulliset (jtn 10 - 15 e:n luokkaa), ovat kuitenkin italialaiset... Näiden kenkien laatikossa tuli myös mukana vaihtokantalaput, mikä on jo suuri plussa!!

Pietarissa on toki valikoimaa hinnan ja mallien suhteen äärettömyyksiin asti, mutta minulla on käynyt hemmetin hyvä tsägä, kun olen onnistunut moisesta metropolista löytämään kahdella eri reissulla kaksi noinkin edukasta kenkäkauppaa! :)

4. Entä mistä kengistä unelmoit?
Unelmoin korkokengistä, jotka istuvat jalkaan kuin nenä päähän -> ovat siis niin mukavat ja hyvät, että niillä voisi pinkaista vaikka maratonin tai tanssia aamuun asti... kengistä, jotka ovat yhtä aikaa persoonalliset ja monikäyttöiset (käyvät mahdollisimman moneen asuun/tilanteeseen).

5. Jos saisit mahdollisuuden toteuttaa ja valmistuttaa ihan minkälaiset kengät vain, millaiset ne olisivat?
Kengissä olisi ripaus luksusta, mutta ne eivät silti olisi yliampuvat (ei siis glitteriä, strasseja tms tolkuttomasti). Ne todennäköisesti olisivat nahkaa, ehkä hiukan rock-henkiset... eivät avokärkiset tai sandaalityyppiset, vaan umpinaiset. Väri voisi olla "antiikkipatinoitu pronssi" tms, ei siis mikään liian räikeä kullan/hopean hohto. Ja tietenkin täyttäisivät nuo 4.-kohdassa mainitut kriteerit!

6. Ottaisitko kengät itsellesi, jolloin ne olisivat uniikit, vai tekisitkö niistä markkinoille hitin, jolloin saisit faneja ja suosiota?
Hmm... jälleen hankala kysymys vaaka-ihmiselle. Toisaalta haluan suosia yksilöllisiä ja uniikkeja ratkaisuja, enkä mielelläni valitse sellaisia kenkiä (tai asujakaan), joita tusinaan menee 13 ;) Varmasti uniikkikenkäni saisivat suosiota ja ihailevia/kateellisia katseita osakseen, vaikka en valjastaisikaan niitä markkinavoimien kynsiin.

Toisaalta taas kiehtovalta ajatukselta tuntuvat myös hittikengät... Mutta niiden hohto puolestaan himmenisi melko rivakasti, mikäli kenkien kuningasidean valjastaisi ihan tosissaan markkinavoimien myllerrykseen ja massatuotantoon. Sittenhän niitä harva enää haluaisi, kun malli olisi kaikkien saatavilla, joten fanitkin kaikkoaisivat ja suosio laskisi - ainakin jossain määrin!

Heitän haasteen edelleen Tuulenpesälle!

Ei kommentteja: