Kävin eilen hammaslääkärissä, olin varannut ajan ihan rutiinitarkastukseen ja hammaskiven poistoon. Tai niin ainakin luulin. Kun viimein herra tohtori otti minut vastaan 10 minuuttia myöhässä, hän ei marssittanutkaan minua toimenpidehuoneeseen, vaan ihan toisaalle. Otattamaan hammaskuvat, kun edellisestä kuvauksesta on jo vierähtänyt hyvä tovi. Mietin hiljaa mielessäni, mitähän tämä lysti tulisikaan kustantamaan vielä...
Kuvaamisen jälkeen tohtori iski kouraani kirjekuoren - entiset hammaskuvat: "Saat ne itsellesi." Mitä hittoa minä niillä teen?!? Laitan profiilikuvaksi nettideitti-ilmoon vai?! "Tässäpä kova pala purtavaksi: puolivallaton sinkku..." ;) Joopa joo.
No, sainhan minä sen perustarkastuksenkin. Vaan hammaskiveä ei tohtori suostunut poistamaan vielä, vaikka sitä olikin hiukan purukalustoon taas ilmaantunut. Ensi kerralla sitten, muiden toimenpiteiden yhteydessä. Kiristelin hampaitani, hommassa alkoi olla hiukan rahastuksen makua... Vaan mitäpä olikaan vielä tulossa?! Tietenkin juhlallisen suuruinen lasku varttitunnin sessiosta. Meinasin nyrjäyttää leukani, niin auki se loksahti, kun kuulin summan... (hmm... taidan sittenkin kehystää ne entiset hammaskuvat, jos ne noin arvokkaita ovat!) Arvon tohtori olisi voinut vallan hyvin lätkäistä laskun kouraan kuvien ottamisen jälkeen, kun levittäydyin toimenpidetuolille selälleni tutkimusta varten! Eipä olisi erikseen tarvinnut leukaperiä venytellä auki! ;)
Tokihan niistä uusista kuvista oli iso ilo muutenkin kuin vain sen puoleen, että kukkaroni laihtui silmänräpäyksessä: mitään hälyyttävää tai epäilyttävää ei ole leukaperissäni tai purukalustossani - jos nyt ei oteta lukuun löysähköjä kielenkantoja, jotka suoltavat levottomia juttuja vähän perästä ja uudestaan... ;)
No, sainhan minä sen perustarkastuksenkin. Vaan hammaskiveä ei tohtori suostunut poistamaan vielä, vaikka sitä olikin hiukan purukalustoon taas ilmaantunut. Ensi kerralla sitten, muiden toimenpiteiden yhteydessä. Kiristelin hampaitani, hommassa alkoi olla hiukan rahastuksen makua... Vaan mitäpä olikaan vielä tulossa?! Tietenkin juhlallisen suuruinen lasku varttitunnin sessiosta. Meinasin nyrjäyttää leukani, niin auki se loksahti, kun kuulin summan... (hmm... taidan sittenkin kehystää ne entiset hammaskuvat, jos ne noin arvokkaita ovat!) Arvon tohtori olisi voinut vallan hyvin lätkäistä laskun kouraan kuvien ottamisen jälkeen, kun levittäydyin toimenpidetuolille selälleni tutkimusta varten! Eipä olisi erikseen tarvinnut leukaperiä venytellä auki! ;)
Tokihan niistä uusista kuvista oli iso ilo muutenkin kuin vain sen puoleen, että kukkaroni laihtui silmänräpäyksessä: mitään hälyyttävää tai epäilyttävää ei ole leukaperissäni tai purukalustossani - jos nyt ei oteta lukuun löysähköjä kielenkantoja, jotka suoltavat levottomia juttuja vähän perästä ja uudestaan... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti