Sulo Vilén -syndrooma jatkuu

No, jos eilen sainkin kevyen mielen, kun kukkaron keveneminen hiukan hidastuu internet- ja matkapuhelinasioideni uudelleen järjestelyjen johdosta, niin olen tänään jatkanut tallaamista samaisella saiturin tiellä... ;)

Tämän päiväiset aikaansannokseni eivät kylläkään olleet mitenkään suunnitelmallisia, vaan kaikki alkoi ihan viattomasti siitä, kun palasin töistä kotiin. Tuolla naapuritalossa, mistä olen vuokrannut autotallin Wanhaa Rouwalle, on mitä ilmeisimmin menoillaan jonnin sortin remppa. Ainakin pihamaalle, parkkipaikkojen ja autotallien läheisyyteen on kärrätty miehekkään kokoisia roskalavoja, joille on ilmestynyt ikkunoita, parvekkeen ovia tms.

Todellakin autotallien läheisyyteen. Sanonpahan vaan, että vähempikin läheisyys olisi riittänyt! Nimittäin yksi lava on niin liki, että sain tänäänkin hyvän tovin yrittää survoa ohjaustehostinta vailla olevaa Rouwaa talliin, kun ei kosla meinannut niin millään taipua sinne. Sentti eteen, kaksi taakse ...pyöritä, kieritä rattia ees ja taas... Argh! No, eipähän tartte salille vaivautua habaa kasvattelemaan, kun auton ratin veivaaminenkin on niin työlästä, että hiki miltei lentää! ;)

Kun viimein sain Rouwan talliin, olin vahvasti sitä mieltä, että nyt jos koskaan minä olen ansainnut i-iison kupin höyryävää kahvia ja siunatun hengähdystauon sohvalla. Sitten muistin, että kahvi oli aivan finaalissa jo eilen, ja minun oli tarkoitus muistaa käydä kotimatkalla kaupassa, mutta kuinkas sitten kävikään... En muistanut, en. No, ei muuta kuin lapikasta toisen eteen, lähikauppaanhan on vain reilu kivenheiton matka!

Kaupassa oli työn alla valikoimien uudistaminen. Toivon hartaasti, ettei siinä samalla uudisteta myös hintoja "vieläkin lähemmäs kattoa" ;) Nimittäin jos lähikaupassa asiointi onkin yhden sortin ekoteko ympäristölle (kun menee jalan), niin ainakaan kukkarolle se ei sitä ole, sitä luokkaa ovat hinnat, valitettavasti.

Kun olin poiminut koriini ne asiat, joita olin tullut hakemaankin, bongasin alennuskärryn, johon oli lastattu erinäisiä tex-mex-tuotteita... ja kaikissa tuotteissa oli päiväykset pitkälle ensi vuoteen, joten ei ihan pian menossa huonoksi. Silloin se sitten iski, Sulo Vilén -syndrooma. Pitäähän se nyt ostaa, kun halvalla saa! ;) Mukaan tarttui 1 aski Mini-taco-tubseja, 1 tölkki salsaa (mietoa), 1 purnukka cheddarjuusto-dippiä, 2 pussia taco-maustetta (kermaviilipohjaiseen kastikkeeseen), 2 pussia taco-maustetta lihalle ja 2 pussia fajita-maustetta kanalle. Hintaa koko satsilla oli peräti 8 euroa! Johan noilla ruokkii pienen heimon... ;)

Ei tämä nyt vallan poikkeuksellista käytöstä minulle ollut. Nimittäin harrastan aika useinkin sitä, että katselen kauppojen ruokahyllyjä sillä silmällä, josko siellä olisi oranssilla hintalapulla varustettuja tuotteita, jotka joko poistuvat valikoimasta tai sitten niiden paras käyttöhetki on menoillaan umpeen viimeistään seuraavana päivänä. Ostan sitten näitä poisto-tuotteita, vaikka en juuri sillä hetkellä niitä tarvitsisikaan, ja laitan ne pakkaseen pahan päivän varalle. Odottamaan siis sitä hetkeä, kun minulla on kiljuva nälkä jo kotiintullessa eikä kaapeissa ole mitään syötävää enkä ole muistanut taaskaan käydä kotimatkalla kaupassa.

Vaan loppuillaksi taidan köllähtää sohvalle neulomus näpeissäni, tuleehan tölöstäkin peräti siedettävää ohjelmaa - ainakin House... :)