Viikonlopun virkistelyreissu on painanut puntissa vielä alkuviikostakin, vaikka arki onkin jo alkanut ihan tosissaan. Retki oli ratkisen riemukas, ja toi kipeästi kaipaamaani vaihtelua tavalliseen taapertamiseen ja kissojen paimentamiseen... Tuli istuskeltua, tarinoitua ja turinoitua liki aamuun asti, joten yöunet jäivät luvattoman lyhkäisiksi. Ja se tietenkin kostautui hiukan pidemmän kaavan kautta = koko loppuviikonlopun, kun näillä kymmenillä palautuminen ei todellakaan tapahdu yhtä näpsäkästi kuin hamassa nuoruudessa, kun yöuniksi saattoi riittää se, että tuijotti vartin pimeää nurkkaa! ;)
Niinpä viikonloppua voisikin kuvailla oikeastaan millä tahansa muulla sanalla kuin "reipas" tai "aktiivinen", sillä en saanut juuri mitään aikaiseksi kotona (esim. sohvaprojekti / kotityöt), saati tänne blogiinkaan, mitä nyt fiksasin blogin ilmeen hiukan freesimmäksi! :) Ja virkistin mieltäni kuuntelemalla musiikkia, lähinnä sitä raskaamman sorttista osastoa, kuten esim. Metallicaa...
MiesMan (aiemmin siis pelkkä Mies, nyt selvyyden vuoksi tuo, kun on kuitenkin exästä kyse) oli suostunut huoltamaan kissat yhden yön reissuni ajan, joten hän soitteli vielä lauantaina ja varmisteli, että olen selviytynyt ehjin nahoin kotiin korvesta. Ja kyseli samalla, onko minulla luistimia. (No, eipä ole, ei... kun en ole luistellut lukion jälkeen kertaakaan). Patisteli minua menemään jäälle, edes kävelemään, ja ottamaan vaikka kameran mukaan. Ei siis kutsunut kanssaan ulkoilemaan, kehotti minua vain reippailemaan... No, en oikein ymmärtänyt jutun pointtia, mutta kukapa nyt miesten aivoituksia ymmärtäisikään! ;)
Lötköttely-viikonlopun jälkeen, eilen & tänään, olen sitten ottanut vahingon takaisin, ainakin mitä tulee kotitöihin. Tein ruokaa useamman päivän eväiksi. Tiskailin. Pyykkäilin ja viikkailin. Imuroin. Sain myös hiukan asioita hoideltua: palautin reilusti myöhässä olleen kirjan kirjastoon. Ja muistin kuin muistinkin käydä asioimassa Internet Operaattorin myymälässä; ilmoitin tyytyväisyyteni uuteen, uljaaseen mobiilielämääni, irtisanoin kiinteän laajakaistani ja siirrätin sen yhteydessä olleen sähköpostitilini mobiilikaistani yhteyteen. Joten kallisarvoisten viestieni ja osoitekirjani pitäisi oleman turvassa.
Lisäpuhtia noihin pikkupuuhiin varmaan toi jutustelu Pomon kanssa töissä tänään. Nimittäin kevään mittaan eräs kollega jää virkavapaalle, joten minulle voisi ehkä-kenties-mahdollisesti olla luvassa lisää valtion leipää järsittäväksi. Ja vieläpä hiukkasen uusin maustein. Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa! Sillä varmaahan se on vasta sitten, kun on mustaa valkoisella.
Tällä viikolla posti toi pilkkahinnalla hankkimani läjän leffoja: Horton, Ice Age, Madagaskar, Kala nimeltä Wanda ja Menetetty maa. Olen jotenkin hullaantunut näihin nykyajan "piirrettyihin", sillä ne mielestäni viihdyttävät yhtä hyvin pikkukansaa kuin meitä vähän isompiakin. Katson ne kaikkein mieluiten alkuperäisäänillä, vaikka suomennokset ovatkin liki poikkeuksetta varsin osuvia. Kala nimeltä Wanda puolestaan on legenda, ja ollakseen kasarileffa, se on kestänyt yllättävän hyvin ajan hammasta! Menetetty maa niitti Oscareita ja ylistystä vasta viime vuonna... Tosin MiesMan väitti, että hänen on vaikea nähdä minua viihtymässä Menetetyn maan äärellä. No, sehän nähdään!
Mutta nyt iltapuuhiin, ennen kuin on aika luovia taas Höyhensaarille!
7 kommenttia:
Heh... minusta tuntuu, että luen juttujasi nyt väärinpäin. :D Mutta ihanan raikas ilme kyllä blogilla on. Joten enköhän totu tähän uuteen tyyliin ihan piankin.
Ehdin jo epäillä, että sohva olisi nielaissut sut... ;) Tai kissat tervethtineet sinua meritähtiloikilla ja teilanneet sinut suoraan eteisen lattialle ja olet taju kankaalla... :D No ei vain... vitsi...
Morientes Ziri!
Tämän tyyppinen vihreä on suosikkisävyjäni, niin viileän rauhoittava... Ja jotenkin nyt kun tämä alkuvuosi on ollut muutosta muutenkin (netti, puhelin jne), niin miksei sitten ulottaisi muutosta blogiin asti!
No, tavallaanhan se sohva nielaisikin minut... nimittäin olin niin väsy lauantaina kotiuduttuani, että sohvan seireenikutsu vaakatasoon oli kertakaikkisen vastustamaton! ;) Ja sunnuntaina vain kehtuutti, luukutuin sitä muzakia, Metallica oli juuri sopivan... tuota noin, räjähtävää musiikkia turhien ajatusten karisteluun ;)
Yllättävän hyvin tassukkaat olivat pärjänneet MiesManin huoltokäynnin jälkeen, perjantaista illan suusta lauantain alkuiltapäivään. Antoihan MM kissoille iltaruuan, ajasti aamiaisen seuraavalle aamulle ja putsasi hiekkikiset. Mutta eivät katit sentään meritähtinä loikkineet riemusta kotiin paluuni johdosta =)
Kiva että olet eksäsi kanssa noin hyvissä väleissä, että voit kissoja pyytää katsomaan :-). Minulla on jäänyt tarinanne väliin, onko ero tuore juttu?
Joskus pitää irrotellakin, että arki taas maistuisi arkisena ihanana ja juuri sinä elämänä, mitä haluammekin elää.
Mukavaa loppuviikkoa!
Ps. Pidetään peukkuja pystyssä työn suhteen.
Tere, Natjale!
Erosta on nyt puolisen vuotta, eli suhteellisen tuore juttu... Ja välillä on ollut hankaluuksia opetella taas taapertamaan itsekseen, mutta kyllä tämä tästä.
Aika harvakseltaanhan minä olenkin käynyt irrottelemassa/tuulettumassa, joten vaikka olenkin kotona viihtyvää rotua, niin tämä oli ehdottomasti tervetullutta vaihtelua! =)
Pitäisi kyllä pistää jäitä hattuun tuon työkuvion suhteen, kun mikään ei ole tosiaankaan varmaa, nämä olivat vain alustavia puheita... Mutta kun ei millään malttaisi!
Kyllä saa toivoa ja odottaa. Itse uskon positiiviseen ajatteluun :-). Kyllä sinä sen työn saat, sovitaan niin :-D!
:-( toivottavasti ero ei tee enää kipeää. Ja onneksi et olekaan yksin, sinullahan on suloiset kisusi :-).
Kivan näköinen uusi ilme sulla täällä :)
Se on tosiaan hienoa, että pystytte olemaan väleissä eksäsi kanssa. Aina se ei ole niin itsestäänselvää... Itsekin olen kyllä aina pyrkinyt säilyttämään hyvt välit kaikkien eksieni kanssa, joidenkin kohdalla se vaan ei tunnu onnistuvan millään :(
Peukut pystyyn sen työjutun suhteen!
Natjale, ei se itse ero enää kipeää tee, mutta vaikka minulla nuo kattimukset onkin, niin toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta olen yhä enenevässä määrin alkanut kaivata... Mutta kaikki aikanaan; eikä se onni etsien tule, vaan voi varsin odottamatta tupsahtaa eteen, uskon ma.
Neiti F, kiva kun pyörähdin taas "kylään"! Sama homma minulla, olen yrittänyt pysyä välilöissä exien kanssa ja useimpien kanssa onnistunutkin siinä. Valitettavasti poikkeuksiakin löytyy...
Lähetä kommentti