Syvä hiljaisuus on vallinnut blogissani. Olen jotenkin tukossa. Tai lukossa. Osin syistä, jotka eivät suoranaisesti liity omaan elämääni. Valitettavasti lähipiirissäni kuohuu rajusti, mikä tavallaan tuli yllätyksenä, mutta toisaalta taas... ei sittenkään. Sitä vain olisi suonut, että asiat olisivat saanet hiukan toisenlaisen käänteen. Se on osaltaan painanut mieltäni. Toivoisin voivani olla ko. tilanteessa muutoinkin hyödyksi kuin vain kuuntelemalla tai tarjoamalla apuani, mutta onhan sekin jo jotain, eikö...?!
Mutta kyllä niitä syitä löytyy omastakin takaa. Yhä enenevässä määrin koen olevani yksinäinen. Siis ei siinä mielessä, etteikö minulla olisi ystäviä. On toki. Mutta valitettavasti he eivät voi täyttää sitä aukkoa, jonka toisen ihmisen läheisyys ja kosketus jättävät jälkeensä puuttuessaan. Tarttis tehdä jotain. Mutta mitä?!
Olen miettinyt eri vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi... Ensinnäkin nettitreffit - been there, done that, got the broken heart. En mene vannomaan, ettenkö saattaisi toista kertaa moista konstia kokeilla, vaikkei se nyt ihan minun makuuni ollutkaan - edes silloin viimeksi. Se vain vaikuttaa jotenkin niin ...amerikkailaiselta deittailulta, mikä mielestäni sangen huonosti istuu suomalaiseen kulttuuriin. Tai ainakin minuun. Vaikka onhan siinäkin puolensa. Voi ensin viestitellä ja arvioida sitten sen perusteella, onko kohde live-tapaamisen väärti vai silkkaa ajanhaaskausta. Toisaalta taas supliikki sanailija voi osoittautua täydelliseksi tuppisuuksi in the real life.
Sitten on tietenkin tämä "perinteinen" konsti: ylös, ulos ja tanssimaan. Mutta. En koe olevani mikään yöperhonen tai bilehile, vaikka ajoittain jaksankin tanssia aamuun asti. Näillä kymmenillä sitä ei vain kovin taajaan pysty tekemään... ;) Lisäksi olen siitä erilainen "nuori" (?), että oikeastaan kaikki ystäväni ovat perheellisiä. En sitä sano, etteikö perhellinen tai lapsellinenkin ihminen kävisi ulkona tuulettumassa, mutta se lähteminen ei ole aivan niin yksinkertaista kuin minun tilanteessani... että lähdetään vaan. 15 vuotta sitten ei tuottanut niin minkäänlaista vaikeutta lähteä ilman "esiliinaa" ulos, mutta nyt... kynnys on kovin korkea, enkä ole ollenkaan varma, että minusta on sen ylittäjäksi omin päin. Vaikka voihan se Uljas Uros tulla vastaan muuallakin kuin baarissa; kirjastossa, kirkossa, kaupan kassalla... Ihan missä vain, milloin vain...
Vaan kaikista paras konsti taitaa olla kuitenkin se, että unohdan koko jutun. Siis siinä mielessä, etten ole haku päällä, kun ei se onni ennenkään ole etsien tullut, vaan tupsahtanut eteen täysin yllätyksenä ja pyytämättä - kuten se kuuluisa faksikin Jäätteenmäelle ;)
14 kommenttia:
minusta se, että olet kuuntelemassa riittää. Se on paras ja ehkä kaikkein merkittävin apu mitä voit antaa ja itsekin saada.
Mitä sitten "prinsseihin" tulee, niin sen voi todellakin löytää ihan mistä tahansa ja koska tahansa. Luulen, että jos olet haku päällä, niin yksinkertaisesti alitajuisesti odotukset ovat korkealla jo heti alkuunsa ja pettymys on todennäköisempi. Mutta kyllä se prinssi vielä vastaan tulee.
Heippa, tulin vastavierailulle blogiisi, ja yritän jossain kaoottisen elämäni vaiheessa perehtyä vähän myös historiaan :)
Mutta piti sanomani asian vierestä, että ihastuttavia nuo kisulaiset!!!
Toi nettideittailu on oikeesti taidelaji. Seulominen on hiton aikaavieväa ja vaivalloista siihen nähden, mikä on onnistumisprosentti. Baareista tarttuu kyllä vaikka mitä häntäheikkejä siivelle, mutta ei mitään fiksumpaa yksilöä, että sikäli siinä ei paljoo häviä. Joutuuks tässä tosiaan itse kukin jalkautuun johonkin hiton bussipysäkille kytikseen?
Hitto, kun ei ne tuu kotoota hakeen.
Hei cherrycat & capricious!
Kiva, kun poikkesitte visiitille... :)
Capricious, olen aika pitkälti samaa mieltä kanssasi noista baari"löydöistä", pääasiassahan siellä pörrää häntäheikkejä, pelimiehiä jne, valitettavan harvoin osuu joku helmi kohdalle. Mutta kyllä näitä saalistajia pyörii netissäkin...
Kyllä siitä bussipysäkillä väijymisestäkin on romantiikka & erotiikka kaukana, ainakin näin talvisaikaan, kun nytkin räimii räntää taivaan täydeltä... ;)
Hih, vaan kuka tietää mikä prinssi tulee siihen suojaa antamaan tuulelta ja tuiskulta :) Vaikka nykyisin se varmaan menisi niinpäin, että se prinssi kysyisi, että "onko sulla kylmä?". "Ai ei vai, no lainaatko sitten rotsias mulle" :D
Herrasmiehet huhuu??
Juu, taitaa ne herrasmiehet olla katoavaa kansanperinnettä, cherrycat... ;)
Tuli tässä mieleen, että männävuosina eräs ystävättäreni kehui, kuinka koiraa ulkoiluttaessa saa osakseen huomioita kaksilahkeisilta... myös niiltä, joilla ei ole hurttaa talutusremmin päässä mukanaan. Hmm... tohtisikohan sitä pummia MiesManilta Sambakonetta lainaan, jos kerran söpö koira kerää huomiota myös taluttajattarelleen...?! Noh, tuo nyt oli jo melkein sikamainen ajatus...! ;) Ja sitä paitsi, näin talvisaikaan Sambasta ei ole kummoista apua kontaktin ottamiseen, kun hurtta on sitä rotua, joka ei todellakaan viihdy tuulessa & tuiskussa.
Toi on NIIN totta. Ainoa asia, mitä kaipaan kaupungista (nyt sen verran landella, että kahteen kuukauteen ei oo lenkillä tullu vastaan kuin peura ja kissa) on se tosiseikka, että miehet ihan tosiaan käänty kattoon perään, kun kuljin ohi hurtan kanssa. Moni tuttavuuskin alkoi sen kautta ("miten sä pärjäät ton kanssa?", "toihan syö enemmän kun sinä", "kuinka noin pieni voi hallita noin isoo?"). Yksin kun kulki, ei kukaan reagoinut xD
Yhdestä tapauksesta olis pitempikin juttu kerrottavana, mutta ehkä teen siitä joskus ihan oman postauksensa, se kun poiki lopulta ihan yöseuralaisen ;)
Kuin mulle just sellanen olo, että ajelen iltalenkille kaupunkiin?
Mitäs jos laittaisit rohkeasti kaulaan lapun: elämäni miestä vailla :-D? Toiveet miehestä selän puolella...
Tai jos joku kehittäisi "sinkkupinssin", niin sitä kantamalla viestisi ihan joka paikassa olevansa EHKÄ kiinnostunut tapaamaan elämänsä miehen. (Kohta saan sinkut niskaani)
No ei vaan, eihän tuo leikin asia tietysti ole, kun rakkautta kaipaa.
Mitenkäs kun minulla tuo koirapuoli pysäyttää vain naisihmiset ihailemaan "kaksosia" (voi äiti, koirakaksoset..). Että ei se aina siis toimi. Luulin muuten, että koirat toimivat vain miehillä ja koirien pitää olla pentukoiria.
Entä työpaikka? Lähikauppa? Bussit ja junat (työmatka)? Ikea... :-D?
Käy päiväsaikaan syömässä ravintolassa, silloin voivat liikkua myös varteenotettavat sinkku(bisnes)miehet ravintolassa.
Pakko kertoa tämä.
Olin töissä nuorena naisena kahvilassa, johon murtauduttiin lyhyen ajan sisällä usein.
Treffisoitto poliisilta hämmästytti (ja nauratti), mutta varteenotettava, kunnollisen miehen kutsu voi siis tulla yllättävältäkin taholta ;-).
Tuo treffikutsu poliisilta kyllä pisti väkisinkin hymyilyttämään... =)
Työmatka on minulla sikäli pitkä ja julkiset yhteydet heikohkot työvuoroihin nähden, että on pakko kulkea autolla (ainakin talvella, keväällä/kesällä mahd. sitten fillarilla), joten julkisten kulkuneuvojen käyttö jää kyllä aika minimiin, vaikka en mieluusti muuta sitten autoilekaan kuin töihin ja kaupan kautta kotiin - jos ei ole aivan välttämätöntä. Ja myös muilta osin työmaan voi unohtaa, kun kuuluun sielläkin sinkkujen vähemmistöön.
Mutta kyllä tähän tilanteeseen jokin ratkaisu löytyy - ennemmin tai myöhemmin... ja voihan sitä sillä välin turvautua vaikka siihen sinkkupinssiinkin (ei pöllömpi idea muuten)... ;)
Clas Ohlson on kuulema oiva paikka bongata käypiä kolleja - ja nyt ei puhuta kissoista :) Ei muuta kuin pyyhekoukkuostoksille sinne!
Ja tuohon avunantoon vielä, minustakin se että keskittyy kuuntelemaan toisen murheita on jo aika iso juttu. Ei siihenkään (yllättävän) moni ystävä aidosti kykene...
Pinssistä. Itse olen ja sitä mieltä, että jotain olisi hyvä keksiä. Niin moni sanoo, ettei jaksa juosta ravintoloissa miestä etsimäsä... eikä halua miestä ravintolan jonosta. Joten, miksei vaikkapa pinssi ;-). Siinähän sinkkunainenkin voisi vaivihkaa vaikka katsastaa kaupassa ostoskärrynkin lupaavalta sinkkumieheltä, että onko kärryssä kaljaa vai salaattia :-D.
Kyllä niitä hölmömpiäkin pinssejä näkee ja tässä olisi takana hyvä tarkoitus :-D. Kuin ohimennen tosielämän maajussillemorsian tai citysinkullesulho tai vastaava.
Saa vapaasti käyttää ja toteuttaa... hih!
Huomenta ladyt!
Täytyy se vissiin pistää sievää töppöstä toisen eteen ja suunnata rautakauppaan tai sinne Clas Ohlssonille hipistelemään pyyhekoukkuja tms.... :D Se sattuuu muutenkin, kun on tuota pientä pintaremonttia suunnitteilla kevääksi, siis ihan vain pientä viilausta kämpässä, kuten kaapinovien maalausta tms, ei mitään suurimittaista remontointia...!! :D
treffit.suomi24.fi on eräs nettideitti sivusto ja jopa ilmane :o
mutta kyllä se niin on et jos netissä ei tärppää ja baareis ei käy et se on vaikeeta muttei mahotontonta. itsevarmuutta kehiin, hymy hohtavaks ja menoks ;) kaupungille hymyilemään (varo ettei heillä oo sormuksia) ja ehkäpä se tärppää.
mullaki tuntuu et monilla ystävillä on perhe (aviomies/poikaystävä, lemmikki taikka lapsi ellei molemmat) joskus se ahistaa mutta en kaipaa lapsia taikka koiria elämääni. kissa minulle riittää mainiosti ja poikakaveri oli mut tänä päivänä en halua etsiä, en jaksa. enkä baareista välitä. en tiedä, ei ehkä seurustelujutut ei oo mulle.
Kiva kun pyörähdit kylässä, crystal! :)
Nimenomaan tuota saittia on tullut kokeiltua, enkä ainakaan vielä tässä vaiheessa aio siihen turvautua...
Täytyy vain olla niin kuin ei olisikaan ;) = ei tietoisesti etsiä mitään, niin ehkä se tästä vielä...
Lähetä kommentti