Huh. Melkoinen myräkkä on ollut käynnissä jotakuinkin koko päivän. Ei ole juolahtanut pieneen mieleenikään pistää nokkaani ulos, vaikka kieltämättä pikkulenkki tekisikin terää. Onhan se kiva, että kauan kaivattu lumi viimein satoi ja jopa jossain määrin jäi maahan, mutta joku tolkku tuossa lumen tulossakin pitäisi olla, kiitos! Se voisi tulla vähän kerrallaan, romanttisia isoja hiutaleita ripsien ja ilman navakkaa puhuria... :)
Se täytyy kyllä sanoa, että kun nuo ensimmäiset lumet tulivat ja jäivät maahan, odotin laajempaa uutisointia siitä, kuinka talvi taas kerran yllätti autoilijat. Tietysti aina vähän rytisee, mutta nyt vaikuttaa siltä, että kerrankin talvikumit on saatu ajoissa alle... ja ajotapaa sorvattua kelin mukaan. Mutta tämänkertaisen epistolan tarkoitus ei ollut yksinomaa paasata autolla ajamisesta talvella tai sen paremmin lumimyrskystäkään...
Minun viikkoni on sujunut vauhdikkaissa merkeissä, tulihan Pirpana taloon, ja nuori herra on pitänyt huolen siitä, etten pääse kovin joutilaaksi. :) Neiti Söpö leppyi yllättävän nopeasti, vielä tiistai-iltana murahteli ja sähähteli satunnaisesti Pirpanalle, vaikka selvästi Neitiä itseään kiinnosti tehdä tuttavuutta pikkumiehen kanssa, mutta hiukan kuitenkin vielä Neitiä pelotti/jännitti.
Keskiviikko-aamuna kattimukset jo puskivat toisiaan, kun laitoin heille aamiaisruokia kuppeihin (mitä ihmettä oli yön aikana tapahtunut?!), ja yrittipä Neiti Söpö pestäkin hiukan Pirpanaa! Niinpä uskalsin jättää kisuliinit vapaasti keskenään työpäiväni ajaksi - ainoastaan olohuone oli kattimuksilta suljettua aluetta Miehen painavasta pyynnöstä, hän kun pelkäsi sohvansa ja kajareidensa puolesta (joita ei ole vielä voinut viedä asuntoonsa remontin vuoksi), että Pirpana raapii ne piloille. No, täytyy sanoa, että minun valvovan silmäni alla kumpikaan kissoista ei ole ollut kiinnostunut raapimaan sen paremmin Miehen sohvaa kuin kallisarvoisia kajareitakaan, vaan oikea kohde eli kiipeilytolpan narulla päällystetyt tolpat ovat saaneet osakseen ankaraa kynsintää.
Perjantaina vietimme työporukan kanssa Pikkujouluja. Minulla oli iltavuoro, ja olin sopinut Mrs. Willow-B:n kanssa, että tulen linja-autolla heille, toiselle puolelle kaupunkia, ja menen hänen kyydillään töihin, sillä hänelläkin oli iltavuoro. Näin minun ei tarvinnut jättää työmaan parkkipaikalle Wanhaa Rouwaa palelemaan yön yli eikä järjestellä kyytiä työpaikalle hakemaan autoa jossain vaiheessa lauantaita. Ja Mrs. Willow-B lähti Pikkujouluihin autolla, joten pääsin kivuttomasti juhlapaikallekin hänen kyydillään, kuten muutama muukin kollega.
Mutta palatakseni siihen linja-autolla matkaamiseen. Minulla kävi hyvä tsägä: rahastuslaite oli mennyt epäkuntoon, siihen ei saanut virtoja ollenkaan. Joten kuski sanoi, ettei tarvitse maksaa... Ja julkisilla kulkeminenko muka on tyyristä?! ;) No, totta puhuen meillä 6 km:n matkan pääsee normaalisti "edulliseen" 2,90 euron hintaan, kyyti Mrs. Willow-B:lle olisi maksanut sievoisesti enemmän, en ole aivan varma, mutta epäilisin kuitenkin, että likemmäs 5 euroa (muistelen kerran menneeni Myylle linja-autolla, ja tuolloin kyyti maksoi 5,20 euroa ja sinne on 13 km matkaa)...
Pikkujoulut sujuivat varsin mallikkaasti. Työpaikalle tilatut kampaaja-opiskelijat saivat todella näyttävän lookin minulle: pitkät hiukseni käherrettiin kiharoille ja laitettiin pinneillä kiinni, ei kuitenkaan oikealle nutturalle, vaan hiukset olivat osin valtoimenaan. Niinpä työvuoron päätteeksi minun täytyi enää vain hiukan meikata ja pujahtaa juhlatamineisiini, niin olimme lähtövalmiit.
Juhlapaikalla muu väki oli hienotunteisesti odottanut meidän iltavuorolaisten saapumista, ja tervetuliaispuheet ym. pidettiin vasta, kun mekin olimme päässeet paikoillemme. Tervetuliaisiksi oli kuumaa glögiä ja päivällismenu oli jouluinen, eli tarjolla oli kinkkua, rosollia, laatikoita ym. perinteisiä jouluruokia ja jälkiruuaksi puolukkamoussea sekä kahvia. Pääsin pariin otteeseen pyörähtämään tanssilattiallakin, ihan "perinteisten" tanssien merkeissä.
Täytyy sanoa, että yllätyin todella uusista korkkareistani, joissa oli yllättäin kuminen pohja (en huomannut sitä ostaessa, vasta kotona): niillä pystyi vallan mainiosti tanssimaan, ne luistivat riittävästi, mutta eivät liikaa! Kengät toimivat muutoinkin hiukan odotusteni vastaisesti: vaikka ne olivat hullukorkeat, ne eivät lainkaan ahdistaneet jalkoja päkiän kohdalta (tosin olinkin sujauttanut Compeedin Style SOS -geelityynyt kenkiin) eivätkä nilkatkaan ihmeemmin rasittuneet. Toisaalta taas, olinhan koko viikon "ajanut sisään" noita uusia kenkiäni, jotta välttyisin esim. rakkuloilta...
Tarkoitukseni ei ollut tanssia aamuun asti, mutta kummasti kollegat saivat minut ylipuhuttua lähtemään juhlapaikalta jatkoille kaupunkiin. Ja niin minä sitten löysin itseni Wiltsusta tanssimassa alati kasvavan kollegoiden joukon kanssa... ja pikkutunneille asti! Toisaalta ei kaduta yhtään, että tuli hipattua pidemmän kaavan kautta, sillä olen käynyt niin harvoin ulkona, että sen kerran kun sitä lähtee, niin täytyy ottaa ilo irti koko rahan edestä...! Ja Pikkujouluthan ovat vain kerran vuodessa! :)
Loppuviikonloppu onkin sitten sujunut raukeissa merkeissä. Eilinen päivä tuli lähinnä lepäiltyä tölön äärellä, katselin boxille tallennettuja ohjelmia pois, ja tänään olen hiukan siivoillut. Lenkille tosiaan tekisi hiukan mieli, jos ulkona olisi yhtään leppoisampi keli! Vaan myräkän vuoksi on tyytyminen siihen, että pakkaan tavarani huomiseksi, sillä lähden yhden päivän koulutukseen Helsinkiin. Ja loppuillaksi kääriydyn muhkeaan vilttiin sohvan nurkkaan, villasukat jalassa luonnollisesti!! :)
3 kommenttia:
Morjensta tännekin blogiin :-)!
Meilläkin on kaksi kissaa... raavitut tuolit, unettomat yöt, hepulikohtaukset, maistetut boordit, vettä ympäriinsä, kynnenjäljet pohkeissa... :D On ne niin ihania.
Meitin kissat ovat Maine Coon ja Siamilainen (en edelleenkään usko jälkimmäisen puhtauteen). Siamilainen on sellainen söpökkä ja Maine Coon "karvinen kakkonen" (Karvinenhan on siis Maine Coon...)
Pitäisi pakata, vaan menin ostamaan laatikoita ilman rahaa ja eihän se niin onnistu ;-) Nyt olen siis vapaa huutelemaan teille terveisiä ja harrastamaan blogeilua tämän illan. Siivoushan siis ei tule kuuloonkaan :-D.
Voi Pikkujouluaikaa.. Meillä oli muutamilla työpaikoilla todella mukavat juhlat joka kerta. Omalla porukalla mentiin ja kaikilla oli mukavaa.
Pitäisiköhän keitellä... siis lämmittää glögiä oman iltani iloksi täällä?
Kynttilänloimuista talvista iltaa sinne sinulle!
Morjensta Natjale!
Kiva kun piipahdin kylään!! :)
Juu, minäkin olen saanut osani unettomista öistä, kun etenkään pikkuherra ei malttaisi niin millään käydä nukkumaan... Varsinkin viimeyö oli hiukan rauhaton. Luulenpa, että Neiti Söpö miltei tarkoituksellisesti hiippaili ympäri makuuhuonetta ja asuntoa, vaikka olin jo sammuttanut valot, käynyt itsekin pötkölleen ja Pirpanakin oli viimein malttanut asettua makuuasentoon. Vaan kuinkas sitten kävikään! Pirpana havaitsi, että Neiti Söpö = leikkikaveri on hereillä, joten siitä se ralli sitten alkoi.
Puuhat ovat väliin sikäli railakkaita, että siinä ryminässä saa kyllä vesi- ja ruokakupitkin kyytiä!
Onnekseni kumpikaan kattimuksista ei tosiaankaan ole ollut missään määrin kiinnostunut Miehen sohvasta tai kajareista, vaan kynsiminen on kohdistunut sallittuihin paikkoihin: kiipeilytolppaan taikka sitten omaan sohvanraakkiini, joka joko päätyy viimeiseen leposijaansa tai sitten saa uuden päällisen - en ole vielä pystynyt päättämään, miten toimia, tämän tyyppiset päätökset ovat, ah, niin vaikeita vaaka-ihmiselle! ;)
Siivoaminen on siitä metka juttu, että ne sotkut eivät tosiaankaan katoa mihinkään, vaikka puuhailisikin muuta ;) - valitettavasti!
Silmitön talvi on ainakin täällä Kaakkois-Suomessa jatkunut koko tämän viikon, tiet ovat pääosin liukkaita rännejä tai varsinaista "perunapeltoa", joten autolla ajaminen on kaukana nautinnosta!
Tänäänkin satoi erittäin märkää lunta, aika sankastikin välillä, mutta parempi lumena/räntänä kuin vetenä. Nimittäin mikäli sää olisi vallan vesisateen puolelle heittänyt, olisivat nuo muutaman päivän aikana kertyneet nietokset olleet melko rivakasti pelkkä märkä muisto vain... Ja siinä tapauksessa alkaa jo mietityttää, vieläkö ennen joulua (alle kuukausi aikaa!) ehtii lumi maahan, ettei tule taas mustaa joulua...
Minun täytyisi kaivella arkistojani, jotta löytäisin sen viimevuotisen glögin ohjeen, joka tehdään omenamehuun... mausteeksi tuli ainakin tuoretta chiliä, kanelitanko ja vaniljasokeria, suhteet vain ovat hakusessa. Se oli täydellistä juomaa kylmiin puhuripäiviin, ihan ilman terästystäkin!
Minun täytynee toistaiseksi tyytyä sähkökynttilöihin, sillä nuo kaksi kissarakettia pitävät sellaista vauhtia yllä, että "elävien" kynttilöiden sytyttäminen alkaa vähän hirvittää... Mutta saahan sitä tunnelmaa sähkökyntteliköilläkin!
Nam, kuulostaa hyvältä tuo "lögi".
Miekii oon Kaakost. :-D
Meillä tuo Maine Coon rakastaa vettä. Siis pesulle ei mennä, mutta kylppärissä on pakko olla vati, josta saa loiskutella. Yleensä se tapahtuu siis siellä, mutta joskus on koiran juomakuppi tyhjennetty, joskus kattilasta vedet veke... laitankin joskus kuvia omaan blogiini, kun kissa on "tehnyt" ruokaa.
Meilläkään kissat eivät raavi oikeasti kuin raapimispuuta, mutta hyppäävät keittiön nahkatuoleille ja siitä pois... ja tietäähän se, että siinä ponnistuksessa käytetään kynsiä. Eivät siis tahallaan.
Boordia oli ihan pakko maistaa, kun siitä oli liima pettänyt ja se roikkui kiipeämispuun kohdalla suuhun...
Lähetä kommentti