Karvavekkari alias Neiti Söpö "ystävällisesti" herätti minut tänäkin aamuna. Ensin liikehti levottomasti jalkojeni juuressa pedissä, ja sitten alkoi tosi toimiin, siis riehua. Kirmaili pikkuruisen "tennispallonsa" perässä ympäri kämppää kissarakettina ja piti sellaista kolinaa, että oli pakko nousta ylös tarjoilemaan neidille aamiainen.
Kun sain Neiti Söpön kupit täytettyä, vilkaisin kelloa kännykästä... 6.55. Hmm. Onkohan tämä nyt kesä- vai talviaikaa sitten? Olin ja olen edelleen siinä uskossa, että kännykkäni osaa itse siirtää itsensä kesäajasta talviaikaan. Sammutin aparaatista virrat tyystin, koska unenpöpperön läpi muistin, että viimeksikin piti tehdä niin, jotta aika päivittyy. Ja asia varmistui: kissaneiti todellakin oli kesäajassa, kello oli oikeasti vasta 5.55, kun arvon katti alkoi vaatia aamiasta pöytään. Voi luoja!
Syy, miksi ylipäänsä aloin ruokkia nälkäistä peijoonia, kun on miltei vielä yö, oli yksinkertainen: minulla oli kaunis ajatus jatkaa uniani jahka saan kupit täytettyä ja Neiti Söpö hiljenee syömään. Vaan eihän se niin mennytkään. Neiti kyllä hiljeni syömään, mutta minulla sen sijaan ei ollut unesta tietoakaan. Ei vaikka heittäydyin takaisin pötkölleni, kääriydyin peittoon, laitoin silmät tiukasti kiinni ja ajattelin, että kyllä se nukkumatti tulee nopeammin kuin arvaankaan. Eipä tullut ei. Joten ei auttanut muu kuin kömpiä toistamiseen vällyjen alta ylös ja alkaa keittää aamukahvia.
Kahvia odotellessani harmittelin hiukan, etten ollut muistanut laittaa Neiti Söpön palloja yöksi lelulaatikkoon, jota likka ei omin neuvoin (tietääkseni) saa auki. Tosin näppäränä kissana neiti olisi sitten pallottomana keksinyt jotain muuta kovaäänistä viihdykettä minun herättämisekseni. Minun on oikeasti alettava ajastaa neidin aamiainen, jotta saan aamulla jatkaa rauhassa uniani! Ainoa hyvä puoli tässä kupletissa on se, että nukkumatti tuli minulle illalla jo ennen puolta yötä, reippaastikin ennen sitä (heti kohta BB:n jälkeen). Joten unen määrä on kyllä jotakuinkin siedettävän rajoissa aikaisesta ylösnousemuksesta huolimatta.
Nyt kun aamun toinen, höyryävä kupillinen kahvia on menoillaan, alkaa tuo nuppi pelata hiukan eri tavalla kuin vasta herättyäni. Onkohan tämä aikainen aamuherääminen nyt sitten kuitenkin niitä vanhenemisen merkkejä, kun pitää nousta ylös ennen heräämistä?! Kymmenen vuotta takaperin ei olisi tullut kuuloonkaan, että nousen vapaapäivänä ja vieläpä vapaaehtoisesti ylös "ennen kukonlaulua"...!
2 kommenttia:
Jokos Neiti Söpö on jo oppinut talviaikaan?
Kyllä se siltä vaikuttaisi, että Neiti Söpö pikkuhiljaa alkaa sopeutua talviaikaan. Tuleva viikonloppu paljastanee todellisuuden, onko likka tosissaan siirtynyt talveen, kuten minäkin, vai tuleeko vieläkin herättelemään julman aikaisin.
Lähetä kommentti