Voi harmistus... Syyslomani alkaa olla loppupuolellaan, itse asiassa tänään on viimeinen lomapäiväni, työnantajan laskujen mukaan, sillä lauantaitkin lasketaan meillä lomapäiviksi, vaikkeivät ne työpäiviä muutoin olisikaan.
Ensinnäkin viikon loma töistä tuntuu kyllä tässä vaiheessa paljon pitemmältä poissaololta. Olen jälleen kerran onnistunut irtautumaan täydellisesti työstäni! Tosin olenkin uskollisesti noudattanut anti-suunnitelmaani: minulla ei ollut niin mitään suunnitelmia lomani varalle, tein sitä mitä huvittaa... ja jos ei huvittanut, en tehnyt mitään :)
Olen viettänyt yhden löhöpäivän hyvän kirjan parissa (siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla: lepoa ja lukemista). Ahmaisin Lisa Jewellin Se ainoa oikea -kirjan ihan päivässä-parissa, vaikka mieleni tekikin jarrutella, ettei lukunautinto vain loppuisi kesken. Sain kuin sainkin myös kahlattua alati kasvavan lehtipinon (myymälöiden kanta-asiakas- ym. ilmaisia lehtiä) ja vietyä luetut lehtiset paperinkeräykseen, mikäli niissä ei ollut mitään mielenkiintoista, kuten kokeilemisen arvoisia ruokareseptejä.
Kahdesti kävin hyvän kollegani Myyn ja hänen koiriensa kanssa (2 kpl nahkacollieita) metsässä sienestämässä. Harmittelin loppukesästä / alkusyksystä, kun kanttarelli-saaliini jäi lähestulkoon olemattomaksi, vaikka Miehen kanssa pariin otteeseen kävimmekin niitä etsiskelemässä. Vaan Myylläpä onkin takuuvarma sieniapaja, joka harvoin tuottaa pettymystä kanttarellien tai suppilovahveroiden suhteen. Eipä tuottanut nytkään!
Retkiemme saldo oli kaikkinensa noin pari muovikassillista suppiksia, eikä metsässä tarvinnut samota kuin tunti-puolitoista kertaa kohden. Joten vaikka en olekaan tällä viikolla jatkanut reippaita kävelylenkkejäni kaupunginosamme rantapoluilla, niin raitista ilmaa ja liikuntaa olen kyllä saanut yllin kyllin!
Jouduin toki hiukan käyttämään kekseliäisyyttä käydessäni sienisavotan kimppuun... Nimittäin minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka ne kannattaisi säilöä. Ankaran taustatutkimuksen perusteella - ja myös syystä että pakastin pullistelee jo muutenkin - päädyin kuivattamaan sienet. Ja mitenkäs ne sienet sitten kuivatetaan ilman kasvikuivuria?! Neuvontapalstojen vinkkejä soveltamalla rakensin kotitekoisen sienikuivaamon kylppäriin. Tarvitaan vain pyykkiteline, leivinpaperia, pyykkipoikia, lämmin patteri ja tuuletin... :) Pyykkipoikien avustuksella asettelin leivinpaperin pyykkitelineen päälle (pojat pitivät paperit paikoillaan), teline lämpimän patterin eteen ja tuuletin vielä hurisemaan pesukoneen päälle... ja a vot rupesivat sienet kuivumaan - hitaasti tosin, mutta varmasti!
Myös Wanhalla Rouwalla, autollani, on ollut lomaviikko. Päätin minimoida auton käytön lomani aikana, enkä olekaan sillä ajellut kuin Myyn luokse toiselle puolelle kaupunkia ennen sieniretkiämme. Ruokaostokset on tullut hoidettua kivenheiton päässä olevassa lähikaupassa, tosin myönnettäköön, että siellä asiointi saattaa olla ekoteko muutoin, mutta ei kukkaroa kohtaan.
Sää on jälleen kerran suosinut lomallani, joskaan sillä ei ole minulle kovinkaan suurta merkitystä. Jopa sieniretket olisivat onnistuneet pienessä vesisateessa, olihan minulla Kura-Tex -varusteet kumpaisellakin metsäreissulla ylläni. Enkä enää näillä kymmenillä jaksa surra, jos lomani ei olisikaan yhtä auringonpaistetta ja linnunlaulua säiden suhteen, minun puolestani saa tulla vaikka ämmiä äkeet selässä. Nimittäin tämä Suomen ilmasto on metkan arvaamaton, että jos loman onnistumisen mittarina pitää säätä, niin aika monasti joutuu pettymään... Sitä paitsi, minulla on nyt vihdoin ja viimein enemmän lomaa kuin koskaan (lue: viimeiseen neljään vuoteen, sellaista pätkätyöläisen arki on, valitettavasti), joten noita arvokkaita lomapäiviähän ei Ilmojen Isäntä pilaa!
En myöskään ole räjäyttänyt vuorokausirytmiäni täysin pyllylleen loman mittaan. Sitä tuskaisampaa olisi palata jälleen arkiseen aherrukseen, mitä enemmän olisin venyttänyt nukkumaanmenoa iltaisin ja jatkanut uniaikaa sitten aamusta. Vaikka eipä silti, karvainen herätyskelloni, Neiti Söpö, ei mitä ilmeisimmin olekaan ollut lomalla samaan aikaan kanssani, sillä likka on alkanut liikehtiä levottomana jo heti kohta kuuden jälkeen aamulla (aamuvuoroon lähtiessäni herään niihin aikoihin ja neiti on tottunut saamaan aamiaisensa juuri ennen kuin syöksyn suihkuun). Katti-karvajalka on antanut armollisesti minun kääntää kylkeä vielä noin puoli kahdeksaan asti, mutta sitten alkaa jo tassulla läpsyttely ja naaman haistelu kummastuneena: "Miksei tarjoilu jo pelaa?!" ;)
Saan kyllä olla kaikin puolin tyytyväinen lomaani. Akut on nyt ladattu, jotta jaksan pinnistellä läpi synkän syksyn - kunnes koittaa Joululoma! ;) Onnekseni minulla on pehmeä lasku työhön, sillä maanantaina arki alkaa iltavuorolla...
2 kommenttia:
noinhan ne lomat kuuluisikin mennä. ei liikoja ohjelmia, tehdään mitään huvittaa ja huilataan.
Tuosta lauantai-lomapäivästä... Se muuten menee ihan kaikilla niin... työlainsäädännön mukaan lomapäivät lasketaan ma-la, vaikkei lauantaisin normaalisti olisikaan töitä.
Hmm... itse asiassa ei mene ihan kaikilla. Kuntapuolella lomapäivät kuluvat ainoastaan maanantaista perjantaihin. Olen ollut paljon sillä puolella töissä, joten sitä ikään kuin tottui siihen, ettei lauantaita lasketa.
Lähetä kommentti