Kun kollegani Titu taannoin lahjoitti minulle järjettömän säkillisen omenoita, metsästelin soseutusohjeiden lisäksi myös omenaleivonnaisten ohjeita. Sopiva ohje omenapiirakkaan löytyikin Hellapoliisin blogista, mutta tähän päivään mennessä se on vielä saanut odottaa toteutusta. Tänään kuitenkin tartuin tuumasta toimeen, vihdoin ja viimein!
Nyt kun olen saanut piirakan paistettua ja maistettua, täytyy sanoa, että se erehdyttävästi muistuttaa sitä omenapiirakkaa, mitä suvussamme on ollut tapana tehdä. Tosin tätini kertoi kahvitellessamme, että "sukureseptimme" on piimäpohjainen, kun tässä Hellapoliisin versiossa ei ole piimää, maitoa vain.
Piirakka oli nopea tehdä. Tein taikinan monitoimikoneessa, sillä erottuani Miehestä, taloudestani katosi myös sähkövatkain (ennen yhteiseloamme niitä oli kaksin kappalein ja yhteiselon alettua toisesta piti hankkiutua eroon). Mutta hyvin näytti monitoimikonekin homman hoitavan. Omenat lohkoin Fiskarisin Omenanlohkojalla, mikä on ollut minulle ihan ykkösapuväline omenoiden käsittelyssä. Ja tässä lopputulos, omppupiirakka koko komeudessaan:
Piirakka näytti ihan ok:lta uuniin mennessään. Mutta lopputulokseen en ole täysin tyytyväinen, vaikka tällä kertaa onnistuinkin välttämään piirakan kuorruttumisen karsinogeeneillä. Olisi nimittäin pitänyt latoa lohkot tiuhempaan, nyt railo lohkorivien välissä näyttää jättiläismäiseltä! Toisaalta, olipahan helpompi leikata piirakka palasiksi silpomatta uunissa pehmenneitä omppuja.
Männä-viikolla kuivatin myös pienen koe-erän omenoita. Pesin omenat, lohkoin ne, uitin lohkot kanelilla, vaniljasokerilla & tavallisella sokerilla maustetussa vedessä ja ladoin ne uunipellille. Kuivatin alkuun lohkoja uunissa, n. 50-asteen lämmössä, uunin luukku pikkuisen raollaan, noin pari-kolme tuntia. Mielestäni lohkot eivät kuitenkaan olleet vielä tarpeeksi nahkamaisia, mutta en voinut jättää niitä uuniinkaan yöksi, kun kävin nukkumaan. Joten jätin sitten omenat kuivahtamaan huoneenlämpöön tiskikaapin keskimmäiselle ritilälle (tiskikaappi on ollut kokolailla joutilas, sillä suurimman osan tiskeistäni hoitaa kone). Seuraavana päivänä lohkot olivat saavuttaneet sopivan nahkeuden, joten nypin ne leivinpaperin päältä rasiaan. Ja tässä siis koe-erä kuivattuja omena-snacksejä:
1 kommentti:
Minäkään en tee omenapiirakkaa sillä piimäpohjaisella ohjeella. Ja ihan hyvin on maittanut. ;) Meillä kun kuaan ei juo piimää, niin sittne sen takia pitäisi leipoa parikin satsia ja pistellä pakastimeen... Mutta minun pakastimeen ei niin paljon mahdu tässä vaiheessa vuotta, että piirakoita voisin piimäpohjalla tehdä. Äitini teki yleensä korintti"kakkua" sillä piimäpohjalla ja sitä olen pari kertaa tehnyt ja se on kyllä ollut ihan ykkösjuttu meidän perheessä... kun vaan muistaisi niitä korinteja ostella...
Itse laitan piakkoin taas Hermannin tulemaan. Ja jospa tällä kertaa muistaisin laittaa yhden juuren pakkaseenkin...
Lähetä kommentti