Kuusen & koristeet hylkäsin ihan eläimellisistä syistä: kattimukset olisivat varmasti keksineet kuusen koristeille ja muillekin paljon paremmat ja enempi heidän silmäänsä miellyttävät paikat, joten EI. En myöskään ole koskaan ollut sitä rotua, joka vaihtaa Kotiin joulumatot, jouluverhot jne. - olen aivan liian mukavuudenhaluinen ryhtyäkseni moiseen puljaamiseen vain parin viikon ajanjakson vuoksi! No, en kyllä vaihda kesä-/talviverhojakaan, vaan verhot vaihtuvat vasta siinä vaiheessa, kun Koti kaipaa oikeasti uutta ilmettä - pysyvästi... tai ainakin siihen asti kunnes sisustuskärpänen puraisee jälleen! ;)
Ajantajuni on viety rajusti hämäränrajamaille - kiitos näiden monituisten pyhien ja vapaapäivien! Uudenvuoden aattona minusta tuntui perjantailta, ja uudenvuodenpäivä puolestaan... ei lauantailta, vaan sunnuntailta, koska seuraavana päivänä piti mennä töihin... Viikonloppu sentään meni ihan normaalin tuntuisesti, mutta tänäänkin tuntuu ihan sunnuntailta, jo kolmatta päivää peräkkäin... ;)
Uuden uutukaiset sarjat eilen tölössä eivät oikein innostaneet. Kotimainen Helppo elämä jäi jotenkin pliisuksi, vaikka alkuasetelma ainakin mainoksen perusteella oli mielenkiintoinen. Life puolestaan yritti olla nokkela, Dr.House-maisella tavalla omalaatuinen ja ties mitä muuta, mutta olen nähnyt monta monituista (poliisi)sarjaa, jotka peittoavat Lifen mennen-tullen. Ja Fringe oli kaikessa scifiydessään vain liian kummallinen, sekä toi liian vahvasti mieleen Minority Report -leffan.
Jokaisessa em. sarjassa oli yksi ja sama puute. Ensimmäisen jakson pitää olla yhtä aikaa paljastava ja salamyhkäinen... Juuri sopivassa suhteessa, niin että katsoja pääsee kartalle keskeisistä hahmoista ja tapahtumista, mutta niitä paljastetaan vain sen verran, että katsojan on pakko vaivautua toisenkin kerran ruudun ääreen. Missään eilisistä sarjoista ei ollut tuollaista koukkua, joten eipä ole vieläkään löytynyt Täydellisten naisten voittanutta, tai edes sellaista, joka pääsisi samaan kastiin eli pakko katsoa -kategoriaan.
Mutta sentään tölön ei-niin-nautittavien sarjojen lomassa sain Miehen villapaidan hihan etenemään vajaat 10 cm, kokonaispituus hihalla on nyt hiukan alle 30 cm. Silmämääräisesti arvioituna hihan pituus ehkä nippa-nappa peittää Miehen hauiksen, kas kun pitkällä miehellä on pitkät kädetkin... Eli vielä on hyvän matkaa silmukoitavaa jäljellä, ennen kuin vasta toinen hiha on valmis!Kuten kuvasta näkyy, teen hihan hiukan poikkeuksellisesti, Miehen nimenomaisesta pyynnöstä: en aloittanut hihaa ranteesta lähtien, vaan neulon hihan kiinni muuten jo valmiiseen työhön, kun Mies halusi mahdollisimman saumatonta jälkeä... Ei sen hihan neulominen noin päin ole varsinaisesti konstikkaampaa, mutta raskaampaa ainakin, onhan käsissäni koko villapaidan massa, kun neulon hihoja.
Minun piti vaihtaa ainakin toistaiseksi pyöröpuikko sukkapuikkoihin, sillä hihan kavennusten vuoksi pyöröpuikko alkoi käydä liian pitkäksi. Eikä minulla tietenkään ole sopivan mittaista pyöröpuikkoa tähän hommaan, kaikki ovat siimapituudeltaan joko liian pitkiä tai sitten pätkiä.
Tänään varmaankin tämä neulesavotta jatkuu, pitäähän Kahlekunikaan / Köysimiehen paita saada valmiiksi, että pöytä puhdistuu tältäkin osin!
5 kommenttia:
Voi kun osaisikin neuloa. Olisi niin ihana leipoa lapasia nyt lapsille. Lapsilla ei ole lapasia, vaan kaupan surkeita neulehanskoja. Suomessa mummot tai tädit kutoivat aina, nyt lapset eivät enää lapasia joululahjoiksi saa. Harmi. (Oma äitini kutoo sormet verille, joten on vähentänyt kutomista, iho ei kestä ja väriallergia vaikeuttaa asiaa entisestään... taitaapa sormiakin pakottaa jo neulominen)
Ole ylpeä taidostasi :-)!
Miustakin se Life oli huono, liikaa yritystä. Helppo elämä tuntui sellaselta, että sitä voisi käydäkin seuraamaan (ihan näyttelijöiden takia enimmäkseen). Fringeä en vielä ole nähnyt, tallensin sen. Mutta on se outo se kolmosen uudistus, ei tule enää elokuvaa. Siis tarkotin, että on varmaan vaikea tottua uuteen ohjelmajärjestelyyn.
Raskashan tuo on noin neuloa. Mutta siistiä jälkeä tuosta tulee. Kaunis kuvio paidassa ja jotain tuon tapaista ajattlein laitella itselleni tuleviin sukkiinkin. Tai lapasiin. Kun ei minulla rassulla ole kovinkaan monia hanskoja ja minä kuitenkin olen mestari hävittämään aina toisen parin. Nytm inulla on ihme kyllä jo toista vuotta 4 PARILLISTA paria hanskoja...
Tervehdys leidit!
Natjale, meillä tuo käsityö"perinne" kulkee suvussa: isoäidiltäni äidille jne. Ekan kerran minulla on ollut puikot käsissä jo n. 4- tai 5-vuotiaana. Ja muistelen saaneeni mummiltani joululahjaksikin melko varhaisessa vaiheessa puikot ja harmaata sukkalankaa ensimmäisiin neuleharjoituksiin (ei tosin sukkiin).
Tosin täytyy sanoa, että äitini & isoäitini kohdalla homma on edennyt niin, että ensin neulotaan (ja ommellaan), sitten iän karttuessa siirrytään virkkaamiseen ja viimein mattojen kutomiseen. Minä en ole vielä päässyt puikoista pitkälle, eli aniharvoin virkkaan juurikaan mitään. Ja ainoa, mitä olen kutonut, on poppanaliina yläasteella, olisko ollut 8. luokalla. Mutta ehkä jonain päivänä... :)
Totta töriset, Siru. Jotenkin sitä on niin kaavoihinsa kangistunut, että kaikista ennakkomainoksista ja -tiedoista huolimatta odotin minäkin sitä Maikkarin maanantai-illan leffaa... Ehkä se olikin se juttu, joka vähän latisti fiilistä? ;) Voihan olla, että se Helppo elämäkin parantaa tuosta vielä kuin sika juoksuaan, mutta eka jakso kieltämättä jäi vaisuksi.
Ziri, tämä villapaidan kuvio ja oikeastaan ne Saltkråkan-sukatkin ovat yhden sortin alkulämmittelyä... Nimittäin täällä tiedon valtatiellä seikkaillessani olen törmännyt Baijerilaisiin sukkiin. Kuvien perusteella sukissa on ribbipalmikon lisäksi samantyyppistä ristikointia kuin niissä Saltkråkaneissakin... Ohjeet vain, mitä olen löytänyt, ovat lontooksi. Joten siinä sitä olisi nupille kerrassaan haastetta: hankala kuvio ja vieras kieli! :D
Juu, meillä osaavat kaikki muut ommella ja neuloa, paitsi minä :-D. Äidiltä tyttärelle... paitsi yhdelle.
Lähetä kommentti