Päivän hyvät työt

Tein tänään tärkeän yksityiselämää koskevan Päätöksen. Se on erittäin positiivinen asia, ja tämän päivän tärkein hyvä työ. Päätös vaikuttaa sekä minun että Neiti Söpön elämään, ja vaatinee Neiti Söpöltä hiukan enemmän sopeutumista kuin minulta, mutta loppupelissä parantaa Neiti Söpön elämän laatua olennaisesti - toivon... korjaan tiedän sen parantavan! :) Mutta tässä vaiheessa en vielä paljasta sen yksityiskohtaisemmin, millaisesta muutoksesta on kyse, sillä asia on vasta alkutekijöissään... ja sen tiimoilta on vielä tehtävä pari päätöstä lisää...

Wanha Rouwa on viettänyt yönsä naapuritaloyhtiöstä vuokratussa lämpimässä autotallissa (omassa taloyhtiössäni ei talleja ole) siitä lähtien, kun oli tämä taannoinen akun latauksen varoitusvalo -show. Tallista lähteminen on yhden sortin ekoteko käsittääkseni - kuluttaahan Rouwa vähemmän polttoainetta kuin startatessaan taivasalta (parempi myös kukkarolleni, ei pelkästään ekologisesti siis), ja päästötkin taitavat olla hiukan eri luokkaa kuin kylmänä käynnistettäessä. Tosin taloyhtiössäni on kyllä pihalla tolpat, mutta myös minulle itselleni on mukavampaa istahtaa lämpimään autoon kuin kylmään, sillä taloyhtiöni säännöt eivät salli lohkolämmittimen lisäksi sisätilanlämmitintä.

Lämpimän yösijan lisäksi Rouwa sai pikkuhuollon: nyt kun näistä syksyn kosteista keleistä on tainnut tulla enempi sääntö kuin poikkeus, tarkistin pissapojan ja täytin sen, että saan edes osittain tuulilasin puhtaaksi tien päällä, jos kovasti alkaa rapa roiskua. Wanhan Rouwan takakontissa on kaksi lasinpesuneste-kanisteria: toisessa on täyttä tavaraa ja toisessa valmiiksi laimennettua. Näin minun on vaikka kesken matkanteon kätevä pysähtyä lisäämään pesunestettä, vaikka huoltamoa ei olisikaan juuri saapuvilla, jos neste on päässyt ehtymään. Tein tänään myös valmiiksi jo uuden kanisterillisen laimennettua pesunestettä, kun aiempi valmis liuos kanisterista hupeni siihen pissapoikaan.

Itse asiassa syy, miksi ylipäänsä ryhdyin aukomaan Rouwan konepeltiä oli se, että alun perin minun piti syynätä, mikä mahtaa mättää kuskinpuoleisessa ajovalossa. Ja siihen ajovaloonhan pääsee käsiksi vain konehuoneen puolelta. Luojan kiitos, että käytössäni ei ole näitä uuden uutukaisia autoja, joissa niinkin yksinkertainen asia kuin polttimon vaihtaminen on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Eräs tuttuni kiroili, että pitää purkaa autosta puoli nokkaa, ennen kuin pääsee polttimoa vaihtamaan. Toinen manasi, ettei hänen sentään puskureita myöten tarvitse irrottaa kaikkea mahdollista sälää pois tieltä ennen kuin polttimon voi vaihtaa, mutta paikka on niin äärimmäisen ahdas, että sinne on vaikea ujuttaa minkäänlaisia näppejä, nakkisormista puhumattakaan (tämä tuttava oli vanhempi herra). Pakko siis viedä auto ammattilaisille polttimon vaihtoon, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin!

No, Wanhan Rouwan suhteen polttimon vaihto on ihan pikkujuttu, ja vasta taannoin vaihdoin kuskinpuoleisen ajovalon polttimon palaneen tilalle. Äskettäin kuitenkin huomasin, että ajovalo on selvästi himmeämpi kuin repsikan puolella. Kauhistelin hiljaa mielessäni, että toivottavasti umpiota ei tarvitse vaihtaa (miten se voi kulua himmeäksi lasin takana?!), vaan kyse olisi esim. huonolaatuisesta polttimosta tai jostakin vastaavasta "pikkuviasta", joka olisi helposti hoidettavissa kuntoon. Niin kuin sitten olikin. Näpelöimällä umpiota ja sen johtoja, valo kirkastuikin, joten olin ilmeisen huonosti kiinnittänyt umpion johtoineen paikoilleen polttimoa vaihtaessani.

Siinä kurkistellessani konepellin alle tein huomion: kurkistaapa sinne kuka tahansa, ei ole vaikea päätellä, mikä hoitotoimenpide on Rouwalle viimeksi tehty (viittaan siis edelleenkin siihen lataus-hommaan). Nimittäin jokseenkin kaikki muut suuttimet, mutikat ja mötikät ovat enemmän tai vähemmän lian peitossa - paitsi uudenkarhea laturi, joka suorastaan silmiinpistävästi hohtaa muun konehuoneen kaluston seasta - ainakin toistaiseksi! :)

Huomenissa on edessä vielä Rouwan voitelu (ei viimeinen kuitenkaan!). Nimittäin ajan Wanhan Rouwan öljynvaihtoon ennen iltavuoroon menoa.

Töissä oli rauhaisaa: asiakkaita tuli verkkaisaan tahtiin, ei laumoittain, kuten kaoottisimpina päivinä. Työpäivän mittaan sain myös ilahduttavan uutisen: pääsen marraskuussa Helsinkiin 3 pv:n erikoiskurssille. Aihealue on minulle entuudestaan liki tuiki tuntematon, mutta erittäin mielenkiintoinen. Se on eräs kiinnostavimpia asioita, joita työssäni voin kohdata, en tosin päivittäin. Ottaen huomioon taannoisen tappioni Projektin suhteen ja sen että en ole oman toimipaikkani ulkopuolella vielä tähän mennessä käynyt niin minkäänlaisella kurssilla, tämä tuntui suorastaan ylenpalttiselta bonukselta!! Kukapa tietää, mitä se vielä poikiikaan...

Joten tänään oli kertakaikkisen loistava päivä! Ja voin pitkästä aikaa tyytyväisin mielin tänään vetäytyä yöpuulle! :)